Olen vuosia halunnut ruveta kasvissyöjäksi, mutta kokenut sen mahdottomaksi. Kun muutenkin olen koko ajan ylikuormittunut en ole kyennyt orientoitumaan tähän asiaan. Se vaatii kuitenkin todella paljon uusien asioiden opettelemista ja monista tutuista ja totutuista asioista ja tavoista luopumista. Ei ole ollut resursseja.
Lisäksi pidän todella huonona ehdotuksena sitä, että aloittelevan vegaanin (tai vegetaristin) kannattaa aloittaa siitä, että lähtee korvaamaan tavallisista resepteistä lihan jollain muulla. Minulla juuri tämä on suurin syy kasvissyöntihankkeen tyssäämiseen. Liharuokien muuntaminen kasvisversioiksi EI TOIMI, koska siinä yritetään ikään kuin jäljitellä lihaa jollain kasvistuotteella, kuten soijarouheella tai tofulla, ja kuitenkaan nämä eivät ikipäivänä maistu samalta tai likimainkaan yhtä hyvältä kuin liha. Eli pasta bolognese soijarouheella ei ole lähelläkään sitä makuelämystä, jonka lihaversio tuottaa. Tällainen näkökulma kasvisruokaan on saanut aikaan päässäni vain sen, että minun pitäisi vaihtaa herkulliset liharuokani johonkin kamalaan paskaan, jota en saa alas ja jota en halua syödä. Joten asia on sitten jäänyt siihen.
Nyt kun olen Ps:ssä työkokeilussa, hengaan kaiken aikaa kasvisruoavaliossa tarvittavien ruoka-aineiden keskellä ja tutustunut niihin, joten asia on lähellä koko ajan ja kynnys laskee. Sain myös kirjan Eläinten syömisestä, jota luen parhaillaan (olen kyllä lukenut aiheesta paljon vuosien varrella).
Luulen, että olen löytämässä uudenlaista lähestymistapaa kasvissyöntiin, joka voisi toimia. Ystäväni, joka on vegaani, sanoi, ettei tarvitse puputtaa mitään tofua ja soijatuotteita vaan kasvisruoka voi koostua pavuista, linsseistä ja siemenistä, pähkinöistä (siis se proteiiniosuus). Jos en edes kuvittele, että voisin VAIHTAA liharuoat kasvisversioihin vaan, että opettelen kokonaan uudenlaisen tavan syödä, se voisi onnistua, Eli en odota ruoan maistuvan samalta kuin aiemmat liharuoat vaan että edessä on aivan uusi makujen maailma, jossa teen ruoat pavuista.
Pavut on ihan hyviä, samoin siemenet, linssit ja pähkinät. Oikeastaan herkullisia. Soijarouhe, soijasuikaleet, tofu taas ällöjä. Eivät pahanmakuisia, mutta niitä ei vaan tee mieli syödä. YHTÄÄN.
Olen alkanut pohtia, että jos lähtisin rakentamaan ruokavaliota siltä pohjalta, että mitä ravintoaineita tarvitsen ja kuinka paljon (sekä kaloreita eli energiaa) ja mitä minun pitäisi syödä, jotta nämä tulevat täyteen.
Rakastan pähkinöitä! Nam nam nam. Mutta valitettavasti ne eivät sovi elimistölleni vaan aiheuttavat mahakipua. Kun keväällä "karppasin" pari kuukautta, seurauksena oli hirveä 2 viikkoa kestävä mahakipu, en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan kippurassa (aiempi tekstini: Syvä huokaus ja fyysisten vaivojen kurjuus). Närästyslääke jostain syystä auttoi. Silloin en tiennyt, mikä sen aiheutti, mutta kun mahakipu alkoi, lopetin KAIKKI ruokavaliooni tekemät muutokset, myös pähkinöiden syönnin. Kesällä ostin taas pähkinöitä ja aloin syödä niitä päivittäin. Pian huomasin tuttua polttelua öisin mahan ollessa tyhjä, jota olin havainnut jo keväällä koko karppaamisen ajan. Tajsuin heti, että tuo polttelu enteilee mahakipua, vaikka se keväällä alkoikin pari kuukautta polttelun alkamisen jälkeen. Lopetin pähkinät heti ja polttelu katosi. Nyt kun olen Ps:ssä, en voi välttyä pähkinöiltä. Ne vain jotenkin kulkeutuvat suuhuni. Ja polttelu alkoi taas. Ja vietin yhden viikonlopun jo mahakivussa, jonka jälkeen yritin lopettaa pähkinöiden syönnin, mutta en ole täysin onnistunut.
Aion kokeilla, jos liottaminen auttaa. Pähkinöissä on tanniineja ja fytiinihappoa, jotka tekevät niistä vaikeasti sulavia ja kinkkisiä kapistuksia. Liotus poistaa nämä aineet. Liotuksen jälkeen pähkinät voi kuivata uunissa, jos niiden haluaa säilyvän. Minä liotan niin pienen määrän kerrallaan, etten koe tätä tarpeelliseksi. Olen kuivannut niitä vain tunnin pari 50 asteisessa uunissa ja säilytän sitten jääkaapissa.
Chiasiemenet on syytä myös liottaa esim. noin 10 minuutin ajan ennen käyttöä. Seesamin siemenet taas yön yli ja sen jälkeen ne huuhdellaan. Pellavansiemeniä elimistömme ei pysty käyttämään ellei niitä ensin murskaa. Ne solahtavat vain läpi kuoren kanssa, jos niitä ei murskaa. Siitä en ole varma, pitäisikö tämä valmis pellavansiemenrouhe liottaa ennen käyttöä... Minusta pitäisi. Jos siis aikoo laittaa pellavarouhetta vaikka puuroon, minä laitan puuroveden yön ajaksi kattilaan ja rouheen likoamaan.
Syön joka päivä 2 tl pellavansiemenöljyä saadakseni hyviä rasvoja. Pellavansiemenöljyssä on öljyistä eniten omega 3:sta.
Nyt seuraavaksi opettelen käyttämään papuja ja linssejä ja valmistamaan niistä syötävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti