Olen saapunut itseni korjaamisessa, tutkimisessa ja eheyttämisessä pisteeseen, jossa oleellisin edessä oleva asia on tietoisen itsehallinnan kehittäminen.
Self-discipline is a very powerful tool that can be developed for achieving about anything which you can dream.
Itsekuri. Tahdonvoima. Toiminnanohjaus. Itsehillintä.
Self-discipline is the ability to get yourself to take action regardless of your emotional state. –Pavlina (artikkelissa: Self-Discipline)
The Power of Habit käsittelee automaattisia ohjelmointeja, joita päämme on täynnä. Kun jokin tilanne on uusi, meidän pitää opetella toimimaan siinä. Oli kyse millaisesta tilanteesta tahansa. Meidän on täytynyt opetella KAIKKI asiat elämässämme. Olemme oppineet tietynlaisia ruokailutapoja, olemme oppineet, miten uutta vuotta vietetään, olemme oppineet tiskaamaan ja ajamaan pyörällä, olemme oppineet tervehtimään jne. Kun asia tulee eteen ensimmäistä kertaa, aivoissamme ei ole sitä koskevaa valmista ohjelmointia. Jos otamme sademetsästä alkuasukkaan tänne keittiöömme ja laitamme sen pesemään likaisia astioita, tilanne on hänelle uusi. Hän ei tunne tiskiainetta, tiskiharjaa eikä asiaan liittyviä "proseduureja". Kuitenkin, kun henkilö toistaa tämän tapahtuman riittävän monta kertaa, se ohjelmoituu aivoihin. Tällainen toimintojen automatisoituminen ja ohjelmoituminen on hyödyllistä, koska meidän ei tarvitse tällöin pitää joka ikistä osatekijää tietoisesti mielessämme ja erikseen joka kerralla miettiä, miten mikäkin asia tehdään. Asiat automatisoituvat. Se on taloudellista.
Mutta se on myös ongelmallista, koska aikuisiällä aivomme alkavat olla "valmiiksi ohjelmoituja" ja suuri osa KAIKESTA toiminnastamme perustuu opittuihin tapoihin. Juuri näitä ohjelmointeja haluan ruveta kitkemään/muokkaamaan aivoissani saadakseni aivoni paremmin TIETOISEEN hallintaan. Haluan itse päättää, miten toimin.
Olen esimerkiksi pohtinut yhä enemmän sitä, miksi syön aina aamupalaksi leipää. Koska todellisuudessa en halua syödä leipää vaan valita enemmän arvojeni mukaisen aamiaisen eli jotakin terveellisempää. Kuten smoothien. Miksi se sitten on niin hankalaa? Miksi on helpompaa tehdä se typerä voileipä? Todellisuudessa smoothien tekeminen tuskin olisi kovinkaan paljon vaivalloisempaa. Ainakaan sitten, jos sen tekeminen automatisoituisi! Siinäpä se. Voileivän tekeminen ravinnoksi on tapa. Se tuntuu nopealta ja helpolta, kosa sen tekeminen on puoliksi automatisoitunutta toimintaa.
Habit loop: vihje – rutiini – palkkio.
Vihje voi olla vaikkapa aamu. Herään, on aamu, tarvitsen aamupalaa. Tämä on vihje. Palkkio on vatsan täyttyminen ja ravinnon saaminen. Rutiini on voileipä.
Nyt kun olen lukenut Duhiggin kirjaa olen alkanut huomata, miten elämäni on tupaten täynnä vastaavanlaisia tapoja. Ohjelmointeja. En elä arvojeni mukaista elämää, koska minut on aiemmin elämässä opetettu toimimaan jollain toisenlaisilla tavoilla ja valmiita tapoja on vaikea lähteä muuttamaan.
Jotta voisi muuttaa itsensä enemmän ihanneminänsä kaltaiseksi, saavuttaa unelmansa ja elää tietoista, arvojensa mukaista elämää, täytyy puuttua noihin valmiisiin ohjelmointeihin ja muuttaa niitä. Habit looppeja pitää rukata parempaan uskoon. Jotta tämän työn voi aloittaa, ensin on hyvä tulla tietoiseksi siitä, mitä tavat ovat ja mikä tapojen neurologinen perusta on ja sitten alkaa analysoimaan omaa elämäänsä, tutkia, minkälaisia tapoja itselle on aivoihin ohjelmoitunut. SITTEN niitä voi lähteä peukaloimaan.
Peukaloinnissa tarvitaan kuitenkin apuna itsekuria ja tahdonvoimaa (sekä motivaatiota). Näitä käsitellään McGonigalin kirjassa The Willpower Instinct.
Jatkan aiheesta myöhemmin toisessa artikkelissa.
Artikkeleita aiheesta:
Samaan kirjasarjaan sopii jotenkin ihan äskettäin ilmestynyt Sirpa Palokarin Armollinen itsekuri (PS-kustannus), kandee tutustua.
VastaaPoista