Sydänmaailman asukkaat

Olen lukenut äärettömän kiehtovan kirjan, Iris Johanssonin omaelämäkerran, Toinen maailma jonka tunnen - autistin tarina (2008). Iris kasvoi suurperheessä Länsi-Göötanmaalla. Hän oli syntymästään asti syvästi autistinen, "ollessaan kaksitoistavuotias Iris päätti lopulta tulla pois autistisesta, epäkommunikatiivisesta maailmastaan ja ruveta "tavalliseksi". "Iris ei onnistunut tulemaan "tavalliseksi". Mutta hänestä tuli paljon enemmän. Hän on sopeutunut niin hyvin "tavalliseen" elämään, ettei kukaan, joka hänet nykyään tapaa, uskoisi, että hänellä on ollut lapsena noita vaikeita ongelmia."


Kaksi ihmistä, jotka Iris koki lapsuudessaan tärkeiksi, olivat heidän kotonaan asuva, etäinen sukulainen, iäkäs Emma ja lähellä metsässä asuva erakko nimeltä Fil. Heidän kanssaan hän viihtyi ja pääsi aitoon kontaktiin. "He näkivät asiat samalla tavoin kuin minä, me olimme oikeassa maailmassa, ja siksi kykenin kommunikoimaan heidän kanssaan ja olemaan aivan luottavainen heidän seurassaan...Mutta heti kun mukana oli muita ihmisiä, jotka elivät tavallisessa maailmassa, arvojen maailmassa, kouristukset palasivat."

Iris kertoo tavallisesta maailmasta, arvojen maailmasta, ja oikeasta maailmasta, jonka ystäväni nimesi sydänmaailmaksi. Tavallinen maailma, statusmaailma, on täynnä arvoja: joistakin asioista puhuminen on rumaa, ei ole sopivaa kävellä paljain jaloin työpaikalla, pitää pukeutua tietyllä tavalla jne.

"Useimmat ihmiset olivat tässä rajoittuneessa tilassa koko ajan, mutta oli olemassa myös ihmisiä, jotka elivät oikeassa maailmassa mutta jotka siitä huolimatta olivat kiinnostuneita tavallisesta arvojen maailmasta ja halusivat kuulua siihen. He halusivat sitä, koska sillä oli statusta, se laskettiin ja sitä arvostettiin, siellä sai valtaa ja tuli hyväksytyksi. Minulle oli mahdoton ajatus hylätä oikea maailma ja tukehtua arvoasetelmiin ja eristykseen oikeasta todellisuudesta."

Mikä on oikea maalma? Se on maailma, jossa sydän puhuu ja johdattaa. Se on sydämen maailma. Iris tiesi tytön, jolla "oli ihana lauluääni. Tyttö halusi kehittää ääntään, opiskella ja saada ilmaista itseään laulamalla. Aina kun hän puhui laulamisestaan ja toiveistaan, hän oli oikeassa maailmassa. Mutta hänen läheisensä eivät ymmärtäneet hänen haaveitaan vaan kutsuivat niitä "mielikuvituksellisiksi fantasioiksi" ja olivat sitä mieltä, että laulu oli ehkä jotakin, jota hän voisi harrastaa "siinä sivussa". Tärkeintä oli, että hän menisi naimisiin ja hankkisi "kunniallisen ammatin". Lopulta hän itsekin omaksui nämä arvot ja katosi oikeasta maailmasta."

Jo ennen kuin luin tätä, olin tullut siihen tulokseen, että se mikä on autistiselle ihmiselle kaikista tunnusomaisinta (ja kenties myös ADHD-ihmisille?), on heidän syvä tarpeensa elää sisältäpäin. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi: "Meillä on niin vahva sisäinen pakko seurata omaa tietä että muulla ei ole väliä."

Hän kirjoitti myös: "Niille toisille ihmisille on tärkeää ja aitoa se statusmaailma. Se on niille yhtä tärkeä kuin
meille sydänmaailma."

Iris Johansson