Muodollisesta pätevyydestä

Se, mikä minua suuresti ärsyttää (yksi monista asioista) useiden ihmisten rajoittuneessa ajatusmaailmassa, on se, minkä arvon he antavat muodolliselle pätevyydelle.

Asiantuntijana pidetään vain ihmistä, jolla on muodollinen pätevyys. Ihmiset kuuntelevat vain muodollisen pätevyyden omaavia ihmisiä. Vain heillä on arvovaltaa. Vain heidän mielipiteillään on väliä. Vain heitä kuunnellaan.

Pyh, sanon minä.

Mitä muodollinen pätevyys todella tarkoittaa? Sitä (jos nyt puhutaan esimerkiksi yliopistokoulutuksesta), että henkilö on lukenut tietyn määrän kirjoja todistetusti. Henkilö saa siis todistuksen siitä, että hän on lukenut tietyn määrän kirjoja ja osoittanut jossain määrin ymmärtävänsä, mistä niissä puhutaan.

Sen sijaan, jos joku lukee viisi kertaa enemmän vastaavan alan kirjallisuutta ja kyseinen aihepiiri on hänelle intohimo, joka ohjaa hänen elämäänsä ja hän pohtii siihen liittyviä kysymyksiä usein yötä päivää, kirjoittaa siitä, puhuu siitä, kaivaa yhä lisää tietoa... Mutta hänellä ei ole tästä kaikesta työstä todistusta, sillä ei ole arvoa. Ainakaan yhteiskunnallisessa mielessä. Kuitenkin tämä henkilö voisi osallistua tiedeyhteisöön ja viedä tiedettä merkittävällä tavalla eteenpäin, mutta koska häneltä puuttuu muodollinen pätevyys, häntä ei oteta vakavasti.

Sen sijaan aikoinaan tällaista vaatimusta ei ollut. Joskus kaukaisessa historiassa henkilö vain saattoi kiinnostua jostakin aihepiiristä ja akaa tehdä tutkimuksia ja kirjoittaa kirjoja ja hänestä saattoi tulla suuri tiedemies – ilman muodollista pätevyyttä. Aristoteleskin tutki ties mitä lukuisten eri aiheiden tiimoilta: anatomia, tähtitiede, eläintiede.... Eipä onnistuisi nykyään. Nykyään täytyy rajautua. Perehtyä tarkasti omaan alaansa ja pysyä siinä.

Kuinka paljon ajatuksia meneekään tässä maailmassa hukkaan. Suuria mieliä. Luovia neroja. Koska et ole mitään, jos et pysty ensin selviytymään pääsykokeista ja sen jälkeen pitkäjänteisestä opiskelusta ja kaikesta mitä muodollisen pätevyyden hankkiminen nyt edellyttääkään. Pelkkä intohimo ja asiantuntijuus eivät yksin riitä.

Eikö voitaisi kuunnella, mitä jollakin on sanottavaa, perusteluita, joita hänellä on, ja tehdä arviointi sisällön eikä muodollisten seikkojen perusteella? Niin sen pitäisi mennä.

Gandhi sanoi: Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä (lempisitaattini). Ehkä meidän maailman ihmisten pitäisi tehdä kumous tässä asiassa. Ruvetaan vain syytämään ulos tekstiä, kirjoittamaan artikkeleita, blogitekstejä, omakustanteita, luomaan sivutiedettä "oikean tieteen" marginaalissa. Syydetään ilmoille ajatuksiamme, tutkimuksiamme, teorioitamme, täytetään maailma niillä ja katsotaan mitä tapahtuu. uskotaan niihin, vaikkei kukaan muu uskoisi. Palataan ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin tällaista tehtiin koko ajan. Jossa tiedemies tuli siitä, joka teki tiedettä, ei siitä, joka omasi muodollisen pätevyyden.