Jos käsitys omasta arvosta / itsetunto on kiinni muiden mielipiteistä, se heittelee sitten sen mukaan, mitä muut sinusta ajattelee. Siksi se pitäisi ankkuroida itseen. Silloin ja vain silloin se on vakaa ja luja. On kuitenkin todella vaikeaa oppia uskomaan, että on hyvä ja ihana ja rakastettava ihminen, jos sosiaalinen ympäristö on toistuvasti viestittänyt, että on vääränlainen. Olen luullut, että saattaa olla jopa mahdotonta löytää se usko ja varmuus pelkästään omasta itsestä, jos ympäristö ei tue näkemystä. Ehkä onkin. Minulla kuitenkin on sentään myös hyviä kokemuksia, joista voi ammentaa. Sosiaalinen ympäristö on kuitenkin viestinyt minulle myös, että olen hyvä tällaisena kuin olen. Vuosien kuluessa yhä enemmän eli painopiste siirtynyt yhä enemmän hyvän kuin huonon puolelle. Mutta jos on hyvin omituinen ja poikkeava yksilö, sosiaalinen ympäristö hyvin herkästi viestittää, että olet epäkelpo ja vääränlainen. Ja tämän näkemyksen hyvin herkästi sitten sisäistää.
Alan kuitenkin huomata merkkejä siitä, että saatan oppia hyväksymään itseni ja oppia uskomaan, että olen ihana ja rakastettava ja hyvä omana itsenäni. Löytää sen varmuuden itsestäni. Jos sen saavuttaa, ei enää ole väliä sillä, mitä muut ajattelee. Jos joku ei pidä minusta tai olen jonkun mielestä vääränlainen, se ihminen ei vain näe sitä hyvää ja kaunista mitä minussa on. Silti se on siellä.
Toki sosiaalinen palaute voi viitata myös siihen, että persoonassa/luonteessa/käytöksessä on todella jotain korjattavaa. Sekin vaatii taitoa, että oppii erottamaan tämmöiset asiat toisistaan – milloin on syytä muuttua ja milloin syytä hyväksyä itsensä muiden mielipiteistä huolimatta sellaisena kuin on. Jos asia on sellainen, ettei sitä pysty muuttamaan, niin se on ainakin parasta oppia hyväksymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti