Tiedän minne kuulun

Mä tajuan sen nyt. Mä en vaan kuulu sinne niitten... "Normaalien"? maailmaan. Mä en tiä sille sanaa. Et mitä ne on ja mitä me ollaan. Mut me ollaan TOSI erilaisia keskenämme. Ihan jäätävän erilaisia. Ja mä tunnistan omani, kun niitä tapaan, ja sitten niitten TOISTEN kanssa... Tulee sellanen outo, vaivaantunut ja paha olo, kun ei oo oikeen puhuttavaa ja aivot ja kommunikointi toimii vaan ihan erilailla. Tosin ei tuokaan aina noin selkeetä ole. Ja hassua kyllä tiän useampia ADHD-ihmisiä, jotka EI oo mun maailman ihmisiä. Et ei nekään siis "normaaleja" voi jossain mielessä olla. Onko kukaan NORMAALI? Tuskin. Mut mä en tiedä mikä hitsin TERMI asialle olisi. Ehkä ne on SOSIAALISESTI normaaleja. Se vois olla. Ja ne ei taida kyl puhua hippipohdintapaskaa (kuten eräs asian ilmaisi). Ne ei ole menninkäisiä eikä keijukaisia ja hippejä. Luulisin.

Mut nyt mä tajuan. Jotain, mitä oon kyl jollain tiedollisella tasolla tiennyt ennenkin, mut nyt on avautunut joku kokonainen uus todellisuuden taso päässä.

MIKSI oon yrittänyt hakea niitten TOISENLAISTEN hyväksyntää kaikki nää vuodet? Se on turhaa. Mä en kuulu sinne. Niitten maailmaan. Eikä ne minun. Me ei ymmärretä toisiamme. Aivot, ajatukset, kieli, kommunikaatio... Ne vaan toimii ihan erilailla.

Niitten TOISTEN kanssa saan aina tuntea, et olen huono. Ne ei ymmärrä mua, kommunikointi ei toimi, ne pitää mua outona, jopa hulluna. Käyttäydyn väärin. Olen käsittämätön. Niin on aina ollut ja tulee olemaan.

Ja ymmärrän nyt sitäkin, miksi musta ei pidetty kouluaikoina. Se loputon torjunta ja kokemus siitä, et olen täysin vääränlainen, viallinen, teen kaiken väärin ja en kuulu.. Mihinkään. Olen oksettava. Mä olin vaan niitten TOISTEN seassa. Niitä oli joka puolella. Eikä ne ymmärtäneet mua. Ei silloin kuten ei nytkään. Olin erilainen, ajattelen erilailla, teen asiat erilailla ja ne ei tajua. Eikä ne pidä erilaisuudesta. Niitten mielestä teen asiat VÄÄRIN.


Mut nyt MINÄ TAJUAN. Minne kuulun. On olemassa MUNLAISIA ihmisiä. Mun oma maailma, jossa en ole yksin. Meitä on monta. Sinne mä kuulun. Se on mun paikka. En enää yritä... Kuulua sinne niitten toisten joukkoon. Saada niitten hyväksyntää. I'm a different species. Totally.

Tulevaisuuttasi koskevat tarinat

Oletteko koskaan miettineet, että me voidaan täysin vapaasti valita tulevaisuutta koskeva tarinamme? Se on ihan sama mitä tarinaa kerrot itsellesi siinä mielessä, että ne on vain TARINOITA. Satuja. Kuvitelmia. Se EI ole yhdentekevää kuitenkaan YHTÄÄN siinä mielessä, että ne tarinat joita kerrot ja joihin uskot vaikuttaa tunteisiin ja hyvinvointiin.

Me ei NÄHDÄ tulevaisuuteen, joten me kerrotaan itsellemme vain TARINOITA tulevaisuudesta. Ihmiset kertoo kaikenlaisia tarinoita itselleen omasta tulevaisuudestaan ja usein valitsee uskoa niihin, monesti traagisin seurauksin. Valinta on tietysti usein... hämärän peitossa eli ihminen ei tiedosta valitsevansa eikä ymmärrä, että voisi valita toisin.

Minä olen kertonut itselleni teinistä asti erittäin haitallista tarinaa. Aloin tietyistä syistä johtuen uskoa, etten koskaan pysty seurusteleen. No, ajan myötä ilmeni, että pystyin, MUTTA kehnosti eli en oo rakastanut ketään ja suhteet ollut ahdistavia ja oon vaan halunnut pois eli onko se nyt sitten asiassa onnistumista... Ja oon pelännyt kuollakseni yksin jäämistä. Siks oon roikkunut kehnoissa suhteissani liian pitkään, koska oon ollut varma, että jään ikuisesti yksin, jos häivyn siitä.

Vuosi sitten ahdistavassa suhteessani koin oivalluksen. Tajusin, että toi on TARINA jota kerron itselleni. Mä en voi tietää mitä tulevaisuus sisältää. En yhtään. Joten sen sijaan, että kerron itelleni typeriä tarinoita siitä, että en koskaan pyty rakastaan ketään, en koskaan löydä ketään, kenen kanssa haluisin oikeasti olla tms. voin alkaa kertoa MITÄ TAHANSA tarinaa, jonka itse valitsen ja sitten päättää uskoa siihen.

Jos valitsen kertoa itselleni tarinaa: "Uskon, että jonain päivänä tapaan jonkun, jota voin rakastaa ja joka on tosi kiva ja viihdyn sen kanssa ja jonka kanssa saan kivan suhteen" ja päätän uskoa siihen, voin todella paljon paremmin, kuin jos kerron tarinaa: "En pysty rakastaan ketään, maailmassa ei ole ketään minulle enkä koskaan löydä ketään ja tulen olemaan ikuisesti yksin."

Joten think wise. Choose your story. And try to believe it.