perjantai 5. kesäkuuta 2015

Letargia (my ADD is killing me)

Eevi on mökillä. Koko tämän viikon. Ja kaikki nämä päivät, hiljaisuudessaan, pitkästä aikaa palauttavat mieleeni elämäni suurimman kirouksen. Letargian. Aikani asiaa netistä taas tutkailtuani, ymmärrän, että se johtuu ADD:stä. Minulla on sata varmasti ADD.

Lueskelin netistä mm. täältä ADD-ihmisten kokemuksia aiheesta: Motivational difficulties

Tämä letargisuus on suurin ja tuhoisin neurologisista vaurioistani. Se tuhoaa koko elämäni. Ja on tuhonnut tähän asti. Ja tuhoaa edelleen. Se vaikuttaa kaikkeen koko ajan, mutta selvimmin se tulee esiin näin, kun on monta päivää hyvin hiljaista, ei mitään mihin pitäisi mennä ja mitä pitäisi tehdä. Silloin alan hitaasti kuolla pois.

Kun saan olla yhden päivän yksin, kotona, rauhassa, olen onnellinen ja puuhailen kaikenlaista innostuneesti. Lataudun. Mutta seuraavana päivänä letargia alkaa vallata alaa.

Hyvin nopeasti olen tilassa, jossa makaan halvaantuneena paikoillani, kykenemättä tekemään mitään. Yhtään mitään. Ymmärrän, että olen joutunut tuohon totaalisen halvaantuneeseen, lähes katatoniseen tilaan, olemalla liikaa kotona, alisimulaatio kohmettaa aivoni ja motivaationi, ymmärrän, että asiaa auttaisi, jos lähden kotoa pois, menen jonnekin, tapaan ihmisiä, mutta tässä vaiheessa se on myöhäistä. Sisältäni on kadonnut kaikki motivaatio kaikkea kohtaan. En pysty liikuttamaan raajojani. En pysty syömään, koska olen liian letarginen. En saa liikutettuani ruumistani valmistamaan mitään syötäväksi kelpaavaa, en jaksa keskittyä syömiseen, en jaksa syödä.

Nyt, tässä hiljaisuudessa, kasvotusten letargiani kanssa, ymmärrän myös sen, miten se tuhoaa elämääni silloinkin, kun minulla on ulkoisia aktiviteetteja, jotka pitävät minut väkisin liikkeessä, kuten Eevistä huolehtiminen tai työ. Mutta avainsana on väkisin. Ne pitävät minut väkisin liikkeessä.

Heti jos saan valita, letargia tuhoaa sisältäni kaiken motivaation ja tekee minusta pohjattoman laiskan, toimintakyvyttömän, tuhoutuneen ja hyydyn hiljalleen paikoilleni enkä pysty enää tekemään mitään. En edes katsomaan elokuvaa, koska sekään ei motivoi minua. Mikään ei motivoi,


Some of the primary symptoms of ADD-PI include excessive daydreaming, zoning out, restlessness/fidgeting, and constant fatigue/tired feeling, (The lesser known ADD)

The stimulants provide dopamine to the ADD brain.  The ADD brain then doesn’t have to continuously “jump around” trying to find a thought, idea, or activity that will provide it with the dopamine it needs.  This is how the stimulants calm the ADD brain, as opposed to creating hyperactivity...Those with ADD-PI especially benefit because the stimulants also aid the excessive fatigue most of them struggle with.


Kyse on dopamiinivajeesta. Jos vertaa ADD-oireita tähän listaan dopamiinivajeen oireista, ne täsmäävät lähes 100% (linkki).

  • Reduced ability to feel pleasure
  • Flat, bored, apathetic and low enthusiasm
  • Depressed
  • Low drive and motivation
  • Difficulty getting through a task even when interesting
  • Procrastinator/little urgency
  • Difficulty paying attention and concentrating
  • Slowed thinking and/or slow to learn new ideas
  • Crave uppers (e.g. caffeine/nicotine/diet soft drinks)
    • Use these to improve energy/motivation/mood
  • Prone to addictions (e.g. alcohol)/addictive personality
  • Shy/introvert
  • Low libido or impotence
  • Mentally fatigued easily and physically fatigued easily
  • Sleep too much and trouble getting out of bed
  • Put on weight easily
  • Family history of alcoholism/ADD/ADHD

Kiinnostavaa, että myös "Lacking the feeling of attachments or love" mainitaan toisessa lähteessä dopamiinivajeen oireeksi.

Tämä samainen lähde mainitsee, että luovuus voisi olla dopamiinivajeen aiheuttaja... 

Creativeness
One of the most unfathomable causes of dopamine deficiency includes the high creativeness. People who are highly creative often suffer from low dopamine levels in their brains. Although they produce high dopamine levels yet they lack dopamine D2 receptors in their thalamus. Because of this particular reason their brains resembles to that of a Schizophrenic. Schizophrenic also suffer from low density of D2 receptors in thalamus. This low level of D2 receptors affects the patient’s ability to filter out information. The low density of D2 receptors causes more information to come from thalamus which enables creative people to see connections that normal people cannot. It may be a gift in problem solving conditions but can be dangerous as the patient can misinterpret intentions of other people. (linkki)

Hitsi, ja siellä sanotaan, että se voi aiheuttaa myös katsekontaktin puutetta. Missä määrin voisi myös aspergerissa olla kyse dopamiinivajeesta...


Kiinnostava artikkeli masennuksesta ja siitä, johtuuko se serotoniini vai dopamiini vajeesta: täällä. "The type of depressive-feeling caused by a lack of dopamine in the brain is a very low energy depression, with a complete lack of motivation, (and feeling depressed). You may feel frustrated that you don't have any energy. "


Oliskohan mitään muuta keinoa korjata dopamiiniongelma kuin lääkitys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti