No niin, nyt se on tehty! Ensimmäinen päivä, kun, sen sijaan, että olisin avannut television (joka meillä on tietokone) tai lukenut kirjaa tms. Eevin ollessa pihalla leikkimässä, päätinkin RENTOUTUA. Asetuin makaamaan sohvalle ja laitoin youtubesta valaiden ääniä soimaan. Vajosinkin siinä pian puoliuneliaaseen tilaan, mutta äänet pitivät hereillä. Lilluin tässä horrosmaisessa tilassa 25 minuuttia ja sitten laitoin äänet pois ja aloin nukkumaan. Nukuin ehkä tunnin.
Nyt on levännyt ja rentoutunut olo! Obviously.
Sen sijaan, että olisin lukenut, säätänyt jotain, kehittänyt virikkeitä, harrastinkin - en mitään!
Ja keksin - heureka, miten mullistava keksintö - että tätähän voi harrastaa vaikka missä. Sitähän voi mennä vaikka kesällä makaamaan metsään ja laittaa silmät kiinni ja olla tekemättä mitään. Tai kai niitä voi aukikin pitää ja katsella vaikka pilviä. Luin joskus jonkun intiaanin elämäkerran, kauan sittne, ja muistan kohdan, jossa se intiaani sanoi, ettei ihmiset enää nykypäivänä ole tekemättä mitään. Se intiaani saattoi vain istuskella puun alla tuntikausia tekemättä yhtään mitään.
Ehkäpä ihmisten olisi hyvä opetella olemaan tekemättä mitään aina välillä. Tosin se ei ole rentouttavaa ja palauttavaa, jos istuu paikoillaan, mutta aivot porisee, murehtii, suunnittelee ja huolehtii. Siksi on hyvä olla jotain, mihin suuntaa keskittymisen ja yrittää tyhjentää mielen. Minä hoen itselleni aina välillä "tyhjä" tai "ei mitään" ja kuvittelen aivoni ja hermoratani tyhjiksi ja lepääviksi ja sitten kuuntelen niitä luonnonääniä.
Rentoutumista opetellessa.
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Rentoutuminen osaksi elämää
Olen kesästä asti pohtinut, että pitäisi alkaa opetella tekemään rentoutumisharjoituksia ja meditoimaan. Koska olen aina ylikuormittunut, ylikierroksilla, stressaantunut ja uupunut, olen satavarma, että sitä elimistöni ja aivoni kaipaisivat. Kunnon lepoa. Olen aina kuvitellut rentoutuvani katselemalla teeveetä tms. mutta eihän sellainen oikeasti tyhjennä aivoja ja ole kunnon nollaamista. Elokuvista ja ohjelmista tulee värejä, melua, ärsykkeitä jatkuvalla syötöllä, ja veikkaanpa, että kun ohjelmia myötäelää vahavsti, niin esimerkiksi jännittävissä kohdissa stressihermosto luultavasti aktivoituu. Eli tuskin se on oikeasti kovin rentoututtavaa.
Uskon, että todellinen rentoutuminen pitäisi ottaa päivittäiseksi tavaksi. Eli opetella olemaan tekemättä yhtään mitään, jotta aivoihin ei koko ajan tulvi ärsykkeitä tai aivot eivät koko ajan murehdi jotain tai käsittele jotain jne. Nollaamista. Syvää rentoutumista, jossa hermosto saa huilata.
En vaan vielä ole saanut toteutettua tätä käytännössä, uusien tapojen opettelu on aina hankalaa, mutta nyt koen, että aika on koittanut. Olen kaiken muun kokeillut (liikunta, ruokavalio jne.). Jostain syystä sitä itsestään selvintä en ole vielä kokeillut. Jos on ylikuormittunut, niin kyllähän sitä luulisi nollaamisen olevan paras lääke jaksamisen tehostamiseen.
Eli tätä alan nyt opetella. RENTOUTUMISTA. Käytännössä opettelen harrastamaan lepohetkiä eli asetun sänkyyn makaamaan ja kuuntelen jotain meren kohinaa (rentoutusääniä) tai meditoin. Nollaan päätä. Jos vielä jatkan työkokeilussa, opettelen pitämään sielläkin taukoja, joiden aikana meditoin hetken eli nollaan päätä. Saa nähdä, millainen vaikutus tällaisen elämäntavan omaksumisella mahdollisesti tulee olemaan.
Yöunen merkitys on varmasti myös valtava, että hermosto ja aivot saavat kunnolla levätä ja palautua. Siihen täytyy myös ruveta panostamaan tosissaan.
Ja edes ne kaksi liikunta kertaa, kun saisi sopimaan viikkoon.
Ihminen on biokemiallinen kokonaisuus. Siitä näkökulmasta käsin on syytä lähteä itseään huoltamaan. Koneisto on pidettävä kunnossa, että pysyy pää kunnossa ja on muillekin jotain, mitä antaa.
Uskon, että todellinen rentoutuminen pitäisi ottaa päivittäiseksi tavaksi. Eli opetella olemaan tekemättä yhtään mitään, jotta aivoihin ei koko ajan tulvi ärsykkeitä tai aivot eivät koko ajan murehdi jotain tai käsittele jotain jne. Nollaamista. Syvää rentoutumista, jossa hermosto saa huilata.
En vaan vielä ole saanut toteutettua tätä käytännössä, uusien tapojen opettelu on aina hankalaa, mutta nyt koen, että aika on koittanut. Olen kaiken muun kokeillut (liikunta, ruokavalio jne.). Jostain syystä sitä itsestään selvintä en ole vielä kokeillut. Jos on ylikuormittunut, niin kyllähän sitä luulisi nollaamisen olevan paras lääke jaksamisen tehostamiseen.
Eli tätä alan nyt opetella. RENTOUTUMISTA. Käytännössä opettelen harrastamaan lepohetkiä eli asetun sänkyyn makaamaan ja kuuntelen jotain meren kohinaa (rentoutusääniä) tai meditoin. Nollaan päätä. Jos vielä jatkan työkokeilussa, opettelen pitämään sielläkin taukoja, joiden aikana meditoin hetken eli nollaan päätä. Saa nähdä, millainen vaikutus tällaisen elämäntavan omaksumisella mahdollisesti tulee olemaan.
Yöunen merkitys on varmasti myös valtava, että hermosto ja aivot saavat kunnolla levätä ja palautua. Siihen täytyy myös ruveta panostamaan tosissaan.
Ja edes ne kaksi liikunta kertaa, kun saisi sopimaan viikkoon.
Ihminen on biokemiallinen kokonaisuus. Siitä näkökulmasta käsin on syytä lähteä itseään huoltamaan. Koneisto on pidettävä kunnossa, että pysyy pää kunnossa ja on muillekin jotain, mitä antaa.
Reishi ja sikeä uni
Nyt on pakko todeta, että reishi vaikuttaa elimistössäni. Olen käyttänyt sitä päivittäin nyt viikon ajan ja kahtena viime yönä olen nukkunut kuin tukki. Tai oikeastaan toissayönä Eevi herätti 10ltä aamulla ja olin ihan poikki ja olo sellainen, kuin yöunta puuttuisi vielä satoja tunteja, ja kun Eevin isä haki Eevin puoli 1, menin suoraan nukkumaan ja nukuin VIISI TUNTIA! Ja tänä yönä nukuin 12 tuntia. Olen ihan varma, että reishi on asialla, koska elimistöni tuntuu imevän unta kuin sieni, hyvin ahnaasti. Koska reishi on adaptogeeni, arvelen, että se jotenkin on alkanut korjaamaan epätasapainotilaa elimistöstäni, olen ollut ainakin 1,5 vuotta ihan ylikuormittunut ja uupunut, joten ehkä se laittaa nyt aivot ja hermoston lepäämään.
Mielenkiintoista. Täytyy jatkaa käyttöä ja seurata tilannetta.
Mielenkiintoista. Täytyy jatkaa käyttöä ja seurata tilannetta.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Kirja syntyy suon läpi rämpimällä
Kyllä sitä täytyy nyt ruveta (taas) kirjoittamaan kirjaa. Moneen kertaan se on aloitettu, kerran kirjoitettu kokonaankin, mutta en pidä siitä versiosta, tarvii tehä ihan uusi. Haastavinta on rönsyilevän ja runsaan materiaalin kokoaminen järkevään muotoon ja yhteen pakettiin. Miten? En tiedä, täytyy vain luottaa siihen, luulen, että jos sukellan kaaokseen, siitä joanin päivänä sukeutuu jotain järkevää, vaikka se tällä hetkellä tuntuu pelkässä mudassa rämpimiseltä. Oletettavasti kannattanee hyödyntää tänne blogiin suoltamaani materiaalia myöskin ja alkaa vaikka siitä. Hukkumisen tunne on valtava, epätoivon määrä suuri ja urakka tuntuu toivottomalta, mutta aletaan rämpiä.
perjantai 26. joulukuuta 2014
Tyhjyys
Yök. Limainen ja inha olo, kun on syönyt kaikkea epäterveellistä ja hallitsematonta eikä ole harrastanut sanottavasti liikuntaa. Lisäksi en oikein tiedä, miksi elän. Mikä tarkoitus on elämälläni? Minkä tarkoituksen sille valitsisin? Tarvitsen aina jonkin tavoitteen, jota kohti ponnistelen. Tällä hetkellä sellaista ei oikein ole. Tai on. Säästän rotukissaan. Mutta heti jos ajattelen, että entä jos en säästäisikään, sisälle tulee tyhjyys, koska se on AINOA tavoite, mitä nyt keksin. Tyhjyys. Eksistentiaalinen ahdistus.
Olemassaolon merkitys. Ei voi olla vain hengitys. Se ei ole mielekästä.
Tavoitteita. Päämääriä. Intohimoja. Jotain, mihin sitoutua ja mitä kohti ponnistaa.
Olemassaolon merkitys. Ei voi olla vain hengitys. Se ei ole mielekästä.
Tavoitteita. Päämääriä. Intohimoja. Jotain, mihin sitoutua ja mitä kohti ponnistaa.
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Kohti kasvissyöntiä
Olen vuosia halunnut ruveta kasvissyöjäksi, mutta kokenut sen mahdottomaksi. Kun muutenkin olen koko ajan ylikuormittunut en ole kyennyt orientoitumaan tähän asiaan. Se vaatii kuitenkin todella paljon uusien asioiden opettelemista ja monista tutuista ja totutuista asioista ja tavoista luopumista. Ei ole ollut resursseja.
Lisäksi pidän todella huonona ehdotuksena sitä, että aloittelevan vegaanin (tai vegetaristin) kannattaa aloittaa siitä, että lähtee korvaamaan tavallisista resepteistä lihan jollain muulla. Minulla juuri tämä on suurin syy kasvissyöntihankkeen tyssäämiseen. Liharuokien muuntaminen kasvisversioiksi EI TOIMI, koska siinä yritetään ikään kuin jäljitellä lihaa jollain kasvistuotteella, kuten soijarouheella tai tofulla, ja kuitenkaan nämä eivät ikipäivänä maistu samalta tai likimainkaan yhtä hyvältä kuin liha. Eli pasta bolognese soijarouheella ei ole lähelläkään sitä makuelämystä, jonka lihaversio tuottaa. Tällainen näkökulma kasvisruokaan on saanut aikaan päässäni vain sen, että minun pitäisi vaihtaa herkulliset liharuokani johonkin kamalaan paskaan, jota en saa alas ja jota en halua syödä. Joten asia on sitten jäänyt siihen.
Nyt kun olen Ps:ssä työkokeilussa, hengaan kaiken aikaa kasvisruoavaliossa tarvittavien ruoka-aineiden keskellä ja tutustunut niihin, joten asia on lähellä koko ajan ja kynnys laskee. Sain myös kirjan Eläinten syömisestä, jota luen parhaillaan (olen kyllä lukenut aiheesta paljon vuosien varrella).
Luulen, että olen löytämässä uudenlaista lähestymistapaa kasvissyöntiin, joka voisi toimia. Ystäväni, joka on vegaani, sanoi, ettei tarvitse puputtaa mitään tofua ja soijatuotteita vaan kasvisruoka voi koostua pavuista, linsseistä ja siemenistä, pähkinöistä (siis se proteiiniosuus). Jos en edes kuvittele, että voisin VAIHTAA liharuoat kasvisversioihin vaan, että opettelen kokonaan uudenlaisen tavan syödä, se voisi onnistua, Eli en odota ruoan maistuvan samalta kuin aiemmat liharuoat vaan että edessä on aivan uusi makujen maailma, jossa teen ruoat pavuista.
Pavut on ihan hyviä, samoin siemenet, linssit ja pähkinät. Oikeastaan herkullisia. Soijarouhe, soijasuikaleet, tofu taas ällöjä. Eivät pahanmakuisia, mutta niitä ei vaan tee mieli syödä. YHTÄÄN.
Olen alkanut pohtia, että jos lähtisin rakentamaan ruokavaliota siltä pohjalta, että mitä ravintoaineita tarvitsen ja kuinka paljon (sekä kaloreita eli energiaa) ja mitä minun pitäisi syödä, jotta nämä tulevat täyteen.
Rakastan pähkinöitä! Nam nam nam. Mutta valitettavasti ne eivät sovi elimistölleni vaan aiheuttavat mahakipua. Kun keväällä "karppasin" pari kuukautta, seurauksena oli hirveä 2 viikkoa kestävä mahakipu, en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan kippurassa (aiempi tekstini: Syvä huokaus ja fyysisten vaivojen kurjuus). Närästyslääke jostain syystä auttoi. Silloin en tiennyt, mikä sen aiheutti, mutta kun mahakipu alkoi, lopetin KAIKKI ruokavaliooni tekemät muutokset, myös pähkinöiden syönnin. Kesällä ostin taas pähkinöitä ja aloin syödä niitä päivittäin. Pian huomasin tuttua polttelua öisin mahan ollessa tyhjä, jota olin havainnut jo keväällä koko karppaamisen ajan. Tajsuin heti, että tuo polttelu enteilee mahakipua, vaikka se keväällä alkoikin pari kuukautta polttelun alkamisen jälkeen. Lopetin pähkinät heti ja polttelu katosi. Nyt kun olen Ps:ssä, en voi välttyä pähkinöiltä. Ne vain jotenkin kulkeutuvat suuhuni. Ja polttelu alkoi taas. Ja vietin yhden viikonlopun jo mahakivussa, jonka jälkeen yritin lopettaa pähkinöiden syönnin, mutta en ole täysin onnistunut.
Aion kokeilla, jos liottaminen auttaa. Pähkinöissä on tanniineja ja fytiinihappoa, jotka tekevät niistä vaikeasti sulavia ja kinkkisiä kapistuksia. Liotus poistaa nämä aineet. Liotuksen jälkeen pähkinät voi kuivata uunissa, jos niiden haluaa säilyvän. Minä liotan niin pienen määrän kerrallaan, etten koe tätä tarpeelliseksi. Olen kuivannut niitä vain tunnin pari 50 asteisessa uunissa ja säilytän sitten jääkaapissa.
Chiasiemenet on syytä myös liottaa esim. noin 10 minuutin ajan ennen käyttöä. Seesamin siemenet taas yön yli ja sen jälkeen ne huuhdellaan. Pellavansiemeniä elimistömme ei pysty käyttämään ellei niitä ensin murskaa. Ne solahtavat vain läpi kuoren kanssa, jos niitä ei murskaa. Siitä en ole varma, pitäisikö tämä valmis pellavansiemenrouhe liottaa ennen käyttöä... Minusta pitäisi. Jos siis aikoo laittaa pellavarouhetta vaikka puuroon, minä laitan puuroveden yön ajaksi kattilaan ja rouheen likoamaan.
Syön joka päivä 2 tl pellavansiemenöljyä saadakseni hyviä rasvoja. Pellavansiemenöljyssä on öljyistä eniten omega 3:sta.
Nyt seuraavaksi opettelen käyttämään papuja ja linssejä ja valmistamaan niistä syötävää.
Lisäksi pidän todella huonona ehdotuksena sitä, että aloittelevan vegaanin (tai vegetaristin) kannattaa aloittaa siitä, että lähtee korvaamaan tavallisista resepteistä lihan jollain muulla. Minulla juuri tämä on suurin syy kasvissyöntihankkeen tyssäämiseen. Liharuokien muuntaminen kasvisversioiksi EI TOIMI, koska siinä yritetään ikään kuin jäljitellä lihaa jollain kasvistuotteella, kuten soijarouheella tai tofulla, ja kuitenkaan nämä eivät ikipäivänä maistu samalta tai likimainkaan yhtä hyvältä kuin liha. Eli pasta bolognese soijarouheella ei ole lähelläkään sitä makuelämystä, jonka lihaversio tuottaa. Tällainen näkökulma kasvisruokaan on saanut aikaan päässäni vain sen, että minun pitäisi vaihtaa herkulliset liharuokani johonkin kamalaan paskaan, jota en saa alas ja jota en halua syödä. Joten asia on sitten jäänyt siihen.
Nyt kun olen Ps:ssä työkokeilussa, hengaan kaiken aikaa kasvisruoavaliossa tarvittavien ruoka-aineiden keskellä ja tutustunut niihin, joten asia on lähellä koko ajan ja kynnys laskee. Sain myös kirjan Eläinten syömisestä, jota luen parhaillaan (olen kyllä lukenut aiheesta paljon vuosien varrella).
Luulen, että olen löytämässä uudenlaista lähestymistapaa kasvissyöntiin, joka voisi toimia. Ystäväni, joka on vegaani, sanoi, ettei tarvitse puputtaa mitään tofua ja soijatuotteita vaan kasvisruoka voi koostua pavuista, linsseistä ja siemenistä, pähkinöistä (siis se proteiiniosuus). Jos en edes kuvittele, että voisin VAIHTAA liharuoat kasvisversioihin vaan, että opettelen kokonaan uudenlaisen tavan syödä, se voisi onnistua, Eli en odota ruoan maistuvan samalta kuin aiemmat liharuoat vaan että edessä on aivan uusi makujen maailma, jossa teen ruoat pavuista.
Pavut on ihan hyviä, samoin siemenet, linssit ja pähkinät. Oikeastaan herkullisia. Soijarouhe, soijasuikaleet, tofu taas ällöjä. Eivät pahanmakuisia, mutta niitä ei vaan tee mieli syödä. YHTÄÄN.
Olen alkanut pohtia, että jos lähtisin rakentamaan ruokavaliota siltä pohjalta, että mitä ravintoaineita tarvitsen ja kuinka paljon (sekä kaloreita eli energiaa) ja mitä minun pitäisi syödä, jotta nämä tulevat täyteen.
Rakastan pähkinöitä! Nam nam nam. Mutta valitettavasti ne eivät sovi elimistölleni vaan aiheuttavat mahakipua. Kun keväällä "karppasin" pari kuukautta, seurauksena oli hirveä 2 viikkoa kestävä mahakipu, en pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan kippurassa (aiempi tekstini: Syvä huokaus ja fyysisten vaivojen kurjuus). Närästyslääke jostain syystä auttoi. Silloin en tiennyt, mikä sen aiheutti, mutta kun mahakipu alkoi, lopetin KAIKKI ruokavaliooni tekemät muutokset, myös pähkinöiden syönnin. Kesällä ostin taas pähkinöitä ja aloin syödä niitä päivittäin. Pian huomasin tuttua polttelua öisin mahan ollessa tyhjä, jota olin havainnut jo keväällä koko karppaamisen ajan. Tajsuin heti, että tuo polttelu enteilee mahakipua, vaikka se keväällä alkoikin pari kuukautta polttelun alkamisen jälkeen. Lopetin pähkinät heti ja polttelu katosi. Nyt kun olen Ps:ssä, en voi välttyä pähkinöiltä. Ne vain jotenkin kulkeutuvat suuhuni. Ja polttelu alkoi taas. Ja vietin yhden viikonlopun jo mahakivussa, jonka jälkeen yritin lopettaa pähkinöiden syönnin, mutta en ole täysin onnistunut.
Aion kokeilla, jos liottaminen auttaa. Pähkinöissä on tanniineja ja fytiinihappoa, jotka tekevät niistä vaikeasti sulavia ja kinkkisiä kapistuksia. Liotus poistaa nämä aineet. Liotuksen jälkeen pähkinät voi kuivata uunissa, jos niiden haluaa säilyvän. Minä liotan niin pienen määrän kerrallaan, etten koe tätä tarpeelliseksi. Olen kuivannut niitä vain tunnin pari 50 asteisessa uunissa ja säilytän sitten jääkaapissa.
Chiasiemenet on syytä myös liottaa esim. noin 10 minuutin ajan ennen käyttöä. Seesamin siemenet taas yön yli ja sen jälkeen ne huuhdellaan. Pellavansiemeniä elimistömme ei pysty käyttämään ellei niitä ensin murskaa. Ne solahtavat vain läpi kuoren kanssa, jos niitä ei murskaa. Siitä en ole varma, pitäisikö tämä valmis pellavansiemenrouhe liottaa ennen käyttöä... Minusta pitäisi. Jos siis aikoo laittaa pellavarouhetta vaikka puuroon, minä laitan puuroveden yön ajaksi kattilaan ja rouheen likoamaan.
Syön joka päivä 2 tl pellavansiemenöljyä saadakseni hyviä rasvoja. Pellavansiemenöljyssä on öljyistä eniten omega 3:sta.
Nyt seuraavaksi opettelen käyttämään papuja ja linssejä ja valmistamaan niistä syötävää.
Macaa, spiruliinaa ja reishiä
Nyt kun kökötän Ps:ssä monta tuntia viikossa kaiken maailman terveys- ja superfoodien keskellä ja tutkin myynnissä olevien tuotteiden ominaisuuksia netistä ollakseni tehokas asiakaspalvelija, sitä jotenkin väkisinkin alkaa itsekin testailemaan kaikenlaisia ravintoaineita ja syömishommeleita.
Olen nyt valinnut käyttöön ja testiin maca-jauheen ja reishi-sienen. Spirulina kuuluisi vielä tähän joukkoon, sitä on pussillinen kaapissa, mutta se on niin kuvottavan makuista, että jos en keksi maagista ruoka-ainetta, johon sekoitettuna se olisi siedettvää, jätän kyllä moisen hirvityksen sitten suosiolla pois. Tai ostan pillerimuodossa.
Maca on minusta hyvää. Olen ilmeisesti ainoa ihminen, joka on tätä mieltä. Ostin karpaloglögiä ja koitin macaa ensimmäisellä kerralla sen kanssa ja TOIMII! Karpaloglögi oli yksinään aika pahaa, mutta maca täydensi maun oikeastaan herkulliseksi. Glögin maku alkui tökkimään, joten muutin reseptiä siten, että kaadan mukin täyteen kiehuvaa vettä ja lorautan tilkan glögi(tiivistettä) joukkoon ja maca sekaan, hieman hunajaa ja mausteista teetä. Juomaa voi kutsua herkulliseksi.
Tilasin tuplauutettua reishiä ja olen sitä nauttinut kahtenä päivänä. Jos laitan sitä sellaisenaan teehen, maku on kitkerä. Hyh. Saa nieltyä, mutta hyh silti. Nyt keksin, että lisään reishin (0,5 tl) maca-coctailiiini, ettei tarvi joka päivä juoda montaa outoa mikstuuraa. Ja sinne se uppoaa ihan hyvin. Pahentaa kyllä muuten ihan herkullisen juoman vähemmän miellyttäväksi, mutta kokonaisuus on kuitenkin juomakelpoinen, joten tällä mennään. Sekoittelen litkua KOKO AJAN juomisen kuluessa, ettei vaan käy niin, että pohjalle saostuu enemmän öklöttäviä asioita ja loppulitku on pahaa.
Harmi vaan, että karpaloglögi loppui!!! Se maksoi 8e pullo ja on liian kallista, joten nyt testaan 1) perusglögitiivistettä ja 2) karpalomehutiivistettä.
Koitin macaa myös kaakaon kanssa ja toimi hyvin! Sitä ei oikeastaan erottanut joukosta.Netissä näkee paljon puhetta siitä, miten maca on pahaa, itse en käsitä, miten se muka pahaa on.
Mitä nämä kummalliset aineet sitten ovat?
Maca (Perun ginseng) on juurikasvi. Näyttää jonkinmoiselta nauriilta. Perun alkuperäiskansat nauttivat macaa mennessään taisteluun, koska se lisäsi suorituskykyä. Taistelun jälkeen macan syöminen oli kiellettyä, kun se teki miehet seksuaalisesti liian villiintyneiksi ja naiset eivät olisi saaneet olla rauhassa.
Puhdistamon sivuilla: "Kun katsoo macan biologisesti aktiivisten ravinteiden luetteloa, ei tule mitenkään yllätyksenä että se on todella tehokas kestävyyskunnon lisääjä. Se todella lisää kestokykyä ja voimaa. Erityisen tiukka pitoisuus on kalsiumin, mangaanin ja jodin osalta. Macassa on kasvislähteeksi huimat 18 aminohappoa, sisältäen mm. kaikki 8 välttämätöntä aminohappoa."
Sekä maca että reishi ovat voimakkaita adaptogeenejä ja tasapainottavat hormonitoimintaa.
Adaptogeenit parantavat immuunipuolustuksen toimintaa, auttavat kestämään paremmin stressiä ja "Nimi adaptogeeni viittaa myös sopeutumiseen (engl. adapt; sopeutua), ja tarkoittaa sitä että adaptogeeni on ikään kuin ''älykäs'' aine, hakeutuen kehossa juuri sinne missä on jotakin epätasapainoa ja korjaten tilannetta" (Puhdistamo).
Four sigma foods erottaa toisistaan adaptogeenit ja stimulantit. Olen itse oivaltanut tärkeän asian eli vaikka ongelmani on väsymys, minun EI pidä missään nimessä syödä stimulantteja. En tarvitse enemmän energiaa, sitä on kyllä. Ongelmani on yliherkkä hermosto, joka ylikuormittuu kaikesta. Jos syön stimulantteja ja saan enemmän energiaa, kuormitan hermostoani aiempaa enemmän, mikä johtaa pahempaan psyykkiseen hajoamiseen ja sitä myöten uupumukseen. En tarvitse fyysistä energiaa lisää vaan parempaa stressin sietokykyä ja suojelua stressiltä ja kuormittumiselta. Eli adaptogeenejä.
Four sigma foodsin juttu adaptogeenien ja stimulanttien eroista.
Siksi valitsin reishin. Aion hankkia myös pakuriuutetta.
Reishi on erityisesti "tarkoitettu" stressin kanssa pärjäämiseen. Se voi tasapainottaa ylikierroksilla käyvää hormonitoimintaa. "Reishi directs people to relax when they are under too much stress, and on the other hand it increases energy for those whose energy levels are low. It produces a calming effect on the mind and nervous system and helps the liver in breaking down stress hormones" (four sigma foods)
Four sigma foodsin pikareishi on HIRVEÄÄ oksetusällötysainetta. Siihen on lisätty lakritsinjuurta ja tähtianista ja en tiedä kumpi näistä sen tekee, vai niiden yhdistelmä, mutta maku on KARMIVA. Siis aivan super järkyttävän hirveä ja meinasin oksentaa. Heitin litkun viemäriin taisteltuani siitä reilut puolet alas. Tilasin sen takia netistä sienikaupasta toista reishivalmistetta, johon ei ole lisätty mitään ylimääräisiä makuaineita. Tämä tuplauute on siis kitkerää ja pahaa, mutta nieltävää.
Olen nyt valinnut käyttöön ja testiin maca-jauheen ja reishi-sienen. Spirulina kuuluisi vielä tähän joukkoon, sitä on pussillinen kaapissa, mutta se on niin kuvottavan makuista, että jos en keksi maagista ruoka-ainetta, johon sekoitettuna se olisi siedettvää, jätän kyllä moisen hirvityksen sitten suosiolla pois. Tai ostan pillerimuodossa.
Maca on minusta hyvää. Olen ilmeisesti ainoa ihminen, joka on tätä mieltä. Ostin karpaloglögiä ja koitin macaa ensimmäisellä kerralla sen kanssa ja TOIMII! Karpaloglögi oli yksinään aika pahaa, mutta maca täydensi maun oikeastaan herkulliseksi. Glögin maku alkui tökkimään, joten muutin reseptiä siten, että kaadan mukin täyteen kiehuvaa vettä ja lorautan tilkan glögi(tiivistettä) joukkoon ja maca sekaan, hieman hunajaa ja mausteista teetä. Juomaa voi kutsua herkulliseksi.
Tilasin tuplauutettua reishiä ja olen sitä nauttinut kahtenä päivänä. Jos laitan sitä sellaisenaan teehen, maku on kitkerä. Hyh. Saa nieltyä, mutta hyh silti. Nyt keksin, että lisään reishin (0,5 tl) maca-coctailiiini, ettei tarvi joka päivä juoda montaa outoa mikstuuraa. Ja sinne se uppoaa ihan hyvin. Pahentaa kyllä muuten ihan herkullisen juoman vähemmän miellyttäväksi, mutta kokonaisuus on kuitenkin juomakelpoinen, joten tällä mennään. Sekoittelen litkua KOKO AJAN juomisen kuluessa, ettei vaan käy niin, että pohjalle saostuu enemmän öklöttäviä asioita ja loppulitku on pahaa.
Harmi vaan, että karpaloglögi loppui!!! Se maksoi 8e pullo ja on liian kallista, joten nyt testaan 1) perusglögitiivistettä ja 2) karpalomehutiivistettä.
Koitin macaa myös kaakaon kanssa ja toimi hyvin! Sitä ei oikeastaan erottanut joukosta.Netissä näkee paljon puhetta siitä, miten maca on pahaa, itse en käsitä, miten se muka pahaa on.
Mitä nämä kummalliset aineet sitten ovat?
Maca (Perun ginseng) on juurikasvi. Näyttää jonkinmoiselta nauriilta. Perun alkuperäiskansat nauttivat macaa mennessään taisteluun, koska se lisäsi suorituskykyä. Taistelun jälkeen macan syöminen oli kiellettyä, kun se teki miehet seksuaalisesti liian villiintyneiksi ja naiset eivät olisi saaneet olla rauhassa.
Puhdistamon sivuilla: "Kun katsoo macan biologisesti aktiivisten ravinteiden luetteloa, ei tule mitenkään yllätyksenä että se on todella tehokas kestävyyskunnon lisääjä. Se todella lisää kestokykyä ja voimaa. Erityisen tiukka pitoisuus on kalsiumin, mangaanin ja jodin osalta. Macassa on kasvislähteeksi huimat 18 aminohappoa, sisältäen mm. kaikki 8 välttämätöntä aminohappoa."
Sekä maca että reishi ovat voimakkaita adaptogeenejä ja tasapainottavat hormonitoimintaa.
Adaptogeenit parantavat immuunipuolustuksen toimintaa, auttavat kestämään paremmin stressiä ja "Nimi adaptogeeni viittaa myös sopeutumiseen (engl. adapt; sopeutua), ja tarkoittaa sitä että adaptogeeni on ikään kuin ''älykäs'' aine, hakeutuen kehossa juuri sinne missä on jotakin epätasapainoa ja korjaten tilannetta" (Puhdistamo).
Four sigma foods erottaa toisistaan adaptogeenit ja stimulantit. Olen itse oivaltanut tärkeän asian eli vaikka ongelmani on väsymys, minun EI pidä missään nimessä syödä stimulantteja. En tarvitse enemmän energiaa, sitä on kyllä. Ongelmani on yliherkkä hermosto, joka ylikuormittuu kaikesta. Jos syön stimulantteja ja saan enemmän energiaa, kuormitan hermostoani aiempaa enemmän, mikä johtaa pahempaan psyykkiseen hajoamiseen ja sitä myöten uupumukseen. En tarvitse fyysistä energiaa lisää vaan parempaa stressin sietokykyä ja suojelua stressiltä ja kuormittumiselta. Eli adaptogeenejä.
Four sigma foodsin juttu adaptogeenien ja stimulanttien eroista.
Siksi valitsin reishin. Aion hankkia myös pakuriuutetta.
Reishi on erityisesti "tarkoitettu" stressin kanssa pärjäämiseen. Se voi tasapainottaa ylikierroksilla käyvää hormonitoimintaa. "Reishi directs people to relax when they are under too much stress, and on the other hand it increases energy for those whose energy levels are low. It produces a calming effect on the mind and nervous system and helps the liver in breaking down stress hormones" (four sigma foods)
Four sigma foodsin pikareishi on HIRVEÄÄ oksetusällötysainetta. Siihen on lisätty lakritsinjuurta ja tähtianista ja en tiedä kumpi näistä sen tekee, vai niiden yhdistelmä, mutta maku on KARMIVA. Siis aivan super järkyttävän hirveä ja meinasin oksentaa. Heitin litkun viemäriin taisteltuani siitä reilut puolet alas. Tilasin sen takia netistä sienikaupasta toista reishivalmistetta, johon ei ole lisätty mitään ylimääräisiä makuaineita. Tämä tuplauute on siis kitkerää ja pahaa, mutta nieltävää.
Tällä hetkellä popsin päivässä 2t macaa (ostan sitä irtotynnyristä Ps:stä) ja 0,5 tl reishiä. En ole havainnut mitään vaikutusta, mutta nämähän eivät ole mitään HUUMEITA vaan ravintoaineita. Ne ovat joka tapauksessa aivan varmasti terveellinen lisä ruokavalioon.
lauantai 20. joulukuuta 2014
Ulos omasta navasta ja kissahepuli
Kun nyt elän läheisessä pari/avosuhteessa, en ole kotona enää koskaan yksin. Tämä on aiheuttanut sen, etten osaa enää orientoitua niihin harrastuksiini, joilla täytin elämäni ennen, esimerkiksi kääntäminen. Olen ollut varsin hämmentynyt, sillä koen identiteettini olevan pakotettu suureen murrokseen.
Olen aina ollut yksin. Ensin olin kykenemätön seurustelemaan noin 24-vuotiaaksi asti. Sitten elin 9 vuotta suhteessa, jossa ei ollut läheisyyttä ja jossa elin yksinäisempänä kuin sinkkuna olisin elänyt. Mieshenkilöni oli poissa kotoakin suurimman osan ajasta. Minulla on ollut runsaasti aikaa keskittyä itseeni ja päänuppini kaiveluun. Se on ollut hyväkin asia, sillä olen voinut harrastaa tehokkaasti psykologista sekä henkistä kasvua. Kuitenkin on hyvä, jos jossain vaiheessa lakkaa pyörimästä oman napansa ympärillä. Ja juuri tähän olen elämässäni ajautunut. En koskaan enää ole yksin. Luulin, etten kestäisi sellaista, mutta yllätyksekseni se ei olekaan ollut ongelma. Tärkeintä on, että minulla on paljon aikaa levätä rauhassa kotona. Miikan läsnäolo ja jatkuva yhdessäolo ei ole haitannut.
Mutta, mieleni on alkanut ihmetellä, kuka olen? En ole enää se, joka olin ennen, se, joka on aina yksin ja puuhailee keskittyneenä omissa oloissaan jotain. Mitä voisin nyt harrastaa, mistä olla kiinnostunut? Millaisia intohimoja voisin elämääni kehittää? Sellaisia, joissa ei tarvita yksin olemista.
Parin viime viikon aikana vastauksia on alkanut ilmestyä. Olen alkanut hurahtaa kissoihin erittäin intohimoisella tavalla. Kissat ovat aina olleet osa minua, mutta nyt niistä on tulossa EKKO. Intohimo. Asperger-harrastus. Voin harrastaa kissoja olematta yksin. Haluan rotukissan. Haluan säästää rahaa omaan abessinialaiseen. Olen haaveillut ocicatista tai abessinialaisesta jo 7 vuotta ja nyt aion sen toteuttaa. Kaipaan kissaa, jolla on ISO persoonallisuus. Joka on äänekäs ja puuhakas ja mukana menossa ja hyvin älykäs ja utelias ja tekee tuhmuuksia, kuten tiputtelee tavaroita. Ehkä voisin ruveta jopa kasvattajaksi. Tätä aspektia en ole kuitenkaan vielä tutkinut yhtään, ja saa nähdä. Jos näin kävisi, alkaisin kasvattaa, hyvin pienimuotoisesti, tulipunaisia abessinialaisia.
Toinen harrastus/intohimo/ekko, joka on vahvasti alkanut nostaa päätään, on tämä viherryspiiperrys. Ala-asteella harrastin intohimoisesti eläinten- ja luonnonsuojeluhommeleita ja luonnon tutkimista yms. Sitten se on jäänyt taka-alalle muiden intressien pauhatessa etualalla, mutta nyt, kun en enää ole yksin enkä voi muhia omassa navassani, suuntaudun taas ulospäin kohti maailmaa.
Olen työkokeilussa Punnitse ja säästä -kaupassa, ja se tuo lähelleni yhden intohimoistani, ravinnon ja sen merkityksen terveydelle sekä samalla tuon viherpiiperryksen ja olen jälleen alkanut suunnitella kasvissyöntiä.
.jpg)
Olen myös kiinnostunut Afrikasta. Luin kirjan Rakkauteni Afrikka, elämäkerta orponorsuja (ja monenlaisia muitakin otuksia) pelastavasta naisesta. Se oli huippu kiinnostava kirja ja samalla avasi Nigerian luontoa, historiaa ja elämää. Nyt minua kiinnostaa tutkia lisää Afrikasta. Lainasin romaanin, joka kertoo nigeriassa 1800-luvun lopulla elävästä miehestä jossain heimossa ja miten valkoiset uudisasukkaat alkavat ilmestyä Nigeriaan ja miten se vaikuttaa kaikkien elämään. Lainasin myös pari elämäkertaa.
Ja meille tuli tänään bengalin kissa hoitoon kahdeksi viikoksi!! Näin Facebookissa ilmoituksen. Tuolla se nyt murjottaa saunassa ja ärisee kuin viidakkokissa meidän maatiaisille, jos ne menevät liian likelle.
Olen aina ollut yksin. Ensin olin kykenemätön seurustelemaan noin 24-vuotiaaksi asti. Sitten elin 9 vuotta suhteessa, jossa ei ollut läheisyyttä ja jossa elin yksinäisempänä kuin sinkkuna olisin elänyt. Mieshenkilöni oli poissa kotoakin suurimman osan ajasta. Minulla on ollut runsaasti aikaa keskittyä itseeni ja päänuppini kaiveluun. Se on ollut hyväkin asia, sillä olen voinut harrastaa tehokkaasti psykologista sekä henkistä kasvua. Kuitenkin on hyvä, jos jossain vaiheessa lakkaa pyörimästä oman napansa ympärillä. Ja juuri tähän olen elämässäni ajautunut. En koskaan enää ole yksin. Luulin, etten kestäisi sellaista, mutta yllätyksekseni se ei olekaan ollut ongelma. Tärkeintä on, että minulla on paljon aikaa levätä rauhassa kotona. Miikan läsnäolo ja jatkuva yhdessäolo ei ole haitannut.
Mutta, mieleni on alkanut ihmetellä, kuka olen? En ole enää se, joka olin ennen, se, joka on aina yksin ja puuhailee keskittyneenä omissa oloissaan jotain. Mitä voisin nyt harrastaa, mistä olla kiinnostunut? Millaisia intohimoja voisin elämääni kehittää? Sellaisia, joissa ei tarvita yksin olemista.
Parin viime viikon aikana vastauksia on alkanut ilmestyä. Olen alkanut hurahtaa kissoihin erittäin intohimoisella tavalla. Kissat ovat aina olleet osa minua, mutta nyt niistä on tulossa EKKO. Intohimo. Asperger-harrastus. Voin harrastaa kissoja olematta yksin. Haluan rotukissan. Haluan säästää rahaa omaan abessinialaiseen. Olen haaveillut ocicatista tai abessinialaisesta jo 7 vuotta ja nyt aion sen toteuttaa. Kaipaan kissaa, jolla on ISO persoonallisuus. Joka on äänekäs ja puuhakas ja mukana menossa ja hyvin älykäs ja utelias ja tekee tuhmuuksia, kuten tiputtelee tavaroita. Ehkä voisin ruveta jopa kasvattajaksi. Tätä aspektia en ole kuitenkaan vielä tutkinut yhtään, ja saa nähdä. Jos näin kävisi, alkaisin kasvattaa, hyvin pienimuotoisesti, tulipunaisia abessinialaisia.
Toinen harrastus/intohimo/ekko, joka on vahvasti alkanut nostaa päätään, on tämä viherryspiiperrys. Ala-asteella harrastin intohimoisesti eläinten- ja luonnonsuojeluhommeleita ja luonnon tutkimista yms. Sitten se on jäänyt taka-alalle muiden intressien pauhatessa etualalla, mutta nyt, kun en enää ole yksin enkä voi muhia omassa navassani, suuntaudun taas ulospäin kohti maailmaa.
Olen työkokeilussa Punnitse ja säästä -kaupassa, ja se tuo lähelleni yhden intohimoistani, ravinnon ja sen merkityksen terveydelle sekä samalla tuon viherpiiperryksen ja olen jälleen alkanut suunnitella kasvissyöntiä.
Ja meille tuli tänään bengalin kissa hoitoon kahdeksi viikoksi!! Näin Facebookissa ilmoituksen. Tuolla se nyt murjottaa saunassa ja ärisee kuin viidakkokissa meidän maatiaisille, jos ne menevät liian likelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)