Mulla on SAIRAAN paha tarkkaavaisuushäiriö. Tarkkaavaisuushäiriö EI tarkoita vain sitä, ettei pysty keskittymään mihinkään. Kate Kelly ja Peggy Ramundo kirjoittavat kirjassaan, You mean I'm not lazy, stupid or crazy?!, että tarkkaavaisuudessa on kyse paljon muustakin kuin keskittymiskyvystä tai kyvystä keskittyä pitkään yhteen asiaan. Tarkkavaisuuteen liittyvät seuraavat asiat:
- niiden ärsykkeiden valinta, joihin keskittyy
- tarkkaavaisuuden ylläpitäminen
- tarkkaavaisuuden jakaminen olennaisten asioiden kesken
- tarkkaavaisuuden siirtäminen toiseen kohteeseen
Tarkkaavaisuuden häiriöt voivat ilmetä millä tahansa näistä alueista.
Minulla ongelmana on äärimmäinen hyperfokus. En pysty keskittyyn kuin YHTEEN asiaan elämässäni kerrallaan. Ja tarkoitan sitä miltei kirjaimellisesti. En voi siivota kotona, ellen kohdista mun hyperfokusta siivoamiseen ja keskity elämässäni PELKÄSTÄÄN siihen... Tee siitä intohimoani ja unohda kaikkea muuta. En voi harrasta liikuntaa ellen keskity elämässäni VAIN siihen ja tee siitä ainoaa asiaa, mihin keskityn. Ja koska mulle on tärkeämpää mun älylliset projektit, en siis voi siivota enkä harrastaa liikuntaa vaikka kuinka haluaisin.
Nuorempana, kun en tajunnut tätä asiaa, en saanut MITÄÄN aikaan enkä saavuttanut mitään, koska en tajunnut, että mun täytyy omistautua YHDELLE asialle - sille, minkä suhteen haluan saada aikaan. Heti jos siirrän tarkkaavaisuuteni, en puhu nyt lyhyen aikavälin tarkkavaisuudesta vaan mulla on ikään kuin aivoista aktivoituna aina yksi laajempi kokonaisuus, ja jos vaihdan kiinnostuksen kohdetta, aivoista aktivoituukin TOINEN alue ja se edellinen sammuu.
Eli jos luen pääsykokeisiin, en voi kiinnostua MISTÄÄN muusta. Jos haluan kääntää kirjan, en voi tehdä MITÄÄN muuta.
Voin valita elämässäni YHDEN asian, jota teen. Siis tietysti voin välillä vaihtaa tuota YHTÄ asiaa, mutta mun täytyy jatkuvasti TIETOISESTI hallita tätä ilmiötä, tai elämästä tulee yksi tuhansien aloitettujen ja kesken jääneiden projektien sekamelska, minusta totaalinen alisuoriutuja ja voisin samantien hirttäytyä.
Ystävälläni on varsin päinvastainen tarkkaavaisuushäiriö. Se ei pysty keskittyyn kauan yhteen asiaan vaan sen täytyy koko ajan vaihtaa kohdetta. Multitasking. Tämä on varmaan perinteisempi adhd:n tarkkaavaisuushäiriön muoto.
Jos olisin mies ja syntynyt vaikkapa 1821, niin asiat olisivat toisin. Voisin olla kuten Freud, joka piti koko päivän vastaanottoa ja illat istui työhuoneessa kääntämässä kirjoja ja tekemässä omia kirjoituksiaa. Vaimo hoiti lapset ja teki ruoat, sitä vaan välillä kävi syömässä valmiiksi katetussa pöydässä ja hengasi joskus perheen kanssa. Muuten saattoi omistautua TÄYDELLISESTI niille omille intohimoille.
Minä en PYSTY siivoamaan, jos keskityn älyllisiin projekteihini. En voi valita kuin YHDEN asian, johon keskityn kerrallaan. YKSI. Todella hienoa.
Korostan vielä, että en puhu lyhyen aikavälin tarkkaavaisuudesta. Saatan jonain aamuna väsätä aamupalaa ja intoutua puunamaan keittiötä. Ja olla sitten 3 päivää kokonaan siivoamatta yhtäkään tavaraa. Jotta kotonani olisi SIISTIÄ, joka paikassa, aina, minun pitäisi omistaa koko elämäni VAIN siivoamiselle. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tai jos haluan harrastaa paljon liikuntaa, minun täytyy omistautua VAIN sille asialle.
Mutta koska minä olen älyllisesti suuntautunut ihminen, haluan kääntää kirjoja, lukea pääsykokeisiin, opiskella... Ja hyperfokukseni on suunnattu sen kaltaisiin asioihin. Joten en voi siivota, paitsi jos joskus sattumalta saan inspiraation, en voi liikkua, paitsi hyötyliikunnan muodossa (en omista mm. autoa siksi, että joutuisin kulkemaan kävellen tai pyörällä) tms. Parasta mitä voin tehdä, esimerkiksi liikunnan suhteen, on ottaa se JOSKUS hetkeksi hyperfokuksen kohteeksi. Esimerkiksi kun filosofian pääsykokeet on suoritettu, voisin omistautua 1-2 viikoksi kuntoilemiselle ennen kuin alan kääntää kirjaa.
Siivoamisen suhteen ei ole oikein mitään tehtävissä. Kun kaaos ylittää kriittisen rajan, enkä kestä enää, raivaan talon siistiksi, ja sitten kaaos alkaa taas degeneroitua.
Mutta hyvää tässä on se, että nyt minä ymmärrän tämän asian, ja pystyn tietoisesti ohjailemaan tarkkaavaisuuttani, pitämään sen suunnattuna YHTEEN asiaan kerrallaan, jotta voin saada AIKAAN jotain, kuten luettua pääsykokeisiin.
Koska minulla on sinkoileva ja hyperlevoton adhd-mieli, meinaan kaiken aikaa aloittaa uusia projekteja ja aloitankin, mutta pidän tavoitteen (tällä hetkellä pääsykoe) koko ajan mielessä ja väännän tarkkaavaisuuteni takaisin oikeaan osoitteeseen tilapäisen harhailun jälkeen. Jatkuvaa taistelua, mutta silti jotenkin mahdollista.
Lyhyen aikavälin tarkkaavaisuus tietysti siirtyy asiasta toiseen päivän mittaan, käyn vessassa, syön, olen lapseni kanssa... Mutta aivoissani on ikään kuin koko ajan aktivoituna YKSI isompi alue, ja tuo alue on se, mikä ohjaa aikaansaamiskykyäni, motivaatiotani, ajankäyttöäni jne. Se on pitkäaikaisempi tarkkaavaisuuden kytkentä, joka on jatuvasti päällä aivoissani, vaikka välillä taustalla, ja se on tila, joka jatkuu päiviä, viikkoja jopa kuukausia. Se, mikä asia on aktivoituna tuolla tavalla aivoissani (hyperfokuksen kohde) hallitsee ajankäyttöäni. Se on asia, johon käytän kaiken liikenevän aikani. Kaikki muu elämässäni on vain oheissälää, sellaista kuten syöminen tai vessassa käynti, asioita jotka TÄYTYY tehdä pysyäkseen kunnossa. Välillä TÄYTYY tavata ihmisiä ja lähteä ulos asunnosta, ettei tule hulluksi. Ja välillä täytyy olla oman lapsensa kanssa, ettei kuole ikävään ja koska lapsi tarvitsee äitiä. Mutta se hyperfokuksen kohde odottaa vaativana taustalla. Ja KAIKEN ajan, jonka voin huoltotoimenpiteiden jälkeen omistaa sille, minä omistan.
Hyperfokus.
YKSI asia, jota voin tehdä elämässäni kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti