Luen Einsteinin elämäkertaa (kirjoittanut Albrecht Fölsing). Olen halunnut lukea sen jo kauan, sillä uskon tunnistavani siinä kuvaillun ihmisen sukulaissieluksi ja haluan tehdä havaintoja siitä, minkälainen persoonallisuus Einstein oli, sillä uskon hänen olleen jonkinsortin Asperger-kansalainen.Ainakin hän tunsi elämässään samanlaista älyllistä intohimoa, jonka tunnistan myös omassa elämässäni sekä monen muun AS-henkilön kuvauksista. "(fysiikka) oli hänen intohimonsa ja elämänsä sisältö...Kolmen viimeisen vuosikymmenensä ajan hän etsi turhaan kaiken fysiikan perustaa. Hän ei ikinä luopunut siitä, vaan fysiikka riivasi häntä maanisella tavalla aina kuolemaan asti."
Jo hyvin nuorena ilmeni laadullista poikkeavuutta hänen sosiaalisessa käytöksessään. Einsteinin sisko on kuvannut veljeään: "veli syventyi mieluiten kärsivällisyyttä vaativiin leikkeihin, kokosi palapelejä, pystytti monimutkaisia muodostelmia rakennuspalikoista sekä rakensi huimaavan korkeita korttitaloja. Vähemmän häntä kiinnosti leikkiminen puutarhassa muiden pienten sukulaisten kanssa...Pian sukulaislapset alkoivat kutsua häntä ’Veli Pitkäpiimäksi’. Jos hänet joskus pakotettiin leikkimään muiden lasten kanssa, hän halusi aina ehdottomasti olla erotuomari. Siihen tehtävään hänet mielihyvin hyväksyttiinkin synnynnäisen oikeudentajunsa ansiosta."
Erikoista oli myös hänen kielen oppimisensa. Hän oppi puhumaan vasta noin 3-vuotiaana ja ehti huolestuttaa vanhempansakin puhumattomuudellaan siinä määrin, että he konsultoivat asiasta lääkäriäkin. "Tuo viivästyminen johtui pikkuvanhasta kunnianhimosta puhua ainoastaan täydellisiä lauseita. Jos joku kysyi Albertilta jotakin, tämä muotoili ensin vastauksen päässään ja kokeili sitä sitten varovasti puoliääneen huulet selvästi liikkuen. Varmistuttuaan oikeasta ja hyvältä kuulostavasta sanamuodosta hän toisti lauseen normaalilla äänen vahvuudella kysyjälle. Usein hänen kuultiin sanovan kaiken kahdesti ja ainakin sisäkkö kutsui häntä tästä syystä ’tärähtäneeksi’. Hän luopui tavastaan vasta seitsemäntenä elinvuotenaan..."
Einstein sai myös hirvittäviä raivokohtauksia. Hänelle palkattiin kotiopettajar valmentamaan häntä kouluelämän arkeen, kun hän ei vielä ollut kouluikäinen, mutta siitä ei tullut mitään. "Kun opetus ei ollut hänen mieleensä, hän ’hän tarttui tuoliin ja huitaisi sillä opettajatarta, joka järkyttyi niin, että syöksyi ulos talosta eikä ikinä enää tullut takaisin". Hän heitti siskoaan keilapallolla päähän ja "käytti leikkihakkua lyödäkseen reiän tämän päähän". Nämä raivokohtaukset loppuivat ensimmäisten elinvuosien aikana.
Suhteellisuusteorian keksimisestä Einstein toteaa: "Aikuinen ei mieti aika-avaruusongelmia. Hän uskoo ajatelleensa niistä jo varhaisessa lapsuudessaan kaiken ajateltavissa olevan. Minä sen sijaan olen kehittynyt niin hitaasti, että aloin ihmetellä avaruutta ja aikaa vasta, kun olin jo aikuinen. Siitä syystä olen tunkeutunut syvemmälle sen problematiikkaan kuin tavallinen".
Utelias, älyllisesti intohimoinen, lapsenmielinen, sosiaalisesti eristyvä, loputtomasti ihmettelevä ja kyselevä olento...
Lue myös artikkeli: Albert Einstein, maailman tunnetuin aspergeri?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti