Lisäksi unen puute vaikuttaa minuun välittömästi ja voimakkaasti. Yksikin yö, jolloin nukun vain noin 8h, niin vaikutukset mielialaan ja toimintakykyyn ovat dramaattiset. Minusta tulee todella ärtyisä ja kireäpinnainen ja aistin koko ajan pelkän valtavan väsymyksen ja joka ikinen toiminto vaatii valtavaa ponnistelua, että jaksan suorittaa sen.
Nyt, kun Eevi käy päiväkodissa, heräämme aamuisin klo 7. Minä joudun palaamaan vielä nukkumaan vietyäni Eevin ja nukun pari tuntia lisää, mutta silti jokin on vialla... Olen jatkuvasti silmittömän aggressiivinen. Aggressiivisuus ilmenee siis ärtyisyytenä ja kireähermoisuutena. Joudun koko ajan ponnistelemaan äärimmilleen, etten tiuskisi ja huutaisi. Ja vaikka kuinka ponnistelen, välillä lipsahtaa, ja sitten on huono omatunto ja paha mieli pitkän aikaa. Ja kun asiat eivät suju hyvin, laukku jää vaikka kiinni ovenkahvaan, seuraa hirveä kiroilu- ja huutotulva ja paiskomista.
Tämä on nyt jokapäiväistä tuon aamuherätyksen takia ja en kerta kaikkiaan jaksa enää, joten lähdin tutkimaan, mitä tietoa löytyisi netistä.
Ensinnäkin tärkeä termi on irritability. Mielestäni suomen kielessä ei ole täydellistä vastinetta sille. Se tarkoittaa ärsyyntyvää, sitä että on herkkä ärsyyntymään, ärsyyntyy herkästi. Kireät hermot. Tiukka pinna. Löysin kiinnostavan määritelmän termille.
Irritability is a state of extreme sensitivity to stimulation of any kind. Very often these people feel stressed, impatient or might easily become angry.
Irritability is a kind of signal, that an unpleasant or potentially threatening situation cannot be avoided or solved in an appropriate way.
Ärtyisyys on siis jonkin ärsykkeen aiheuttama äärimmäinen herkkyystila. Ihminen on todella herkkä jollekin ärsykkeelle ja seurauksena on ärtyisyys. Ärsyyntyvä ihminen tuntee itsensä stressaantuneeksi, kärsimättömäksi ja saattaa suuttua helposti.
Kun ihminen on herkästi ärsyyntyvässä tilassa se on merkki siitä, että jokin on vialla. On olemassa jokin epämiellyttävä tai uhkaava tilanne, jota henkilö ei pysty välttämään tai ratkaisemaan asianmukaisella tavalla.
No, tässä tapauksessa ärsyke, jolle olen herkkä, on unenpuute.
Kun pengoin lisää tietoa, törmäsin kiinnostavaan tietoon ihmisen nukkumistottumuksista ajalta ennen sähkövaloja. Ihmiset ovat entisaikoina nukkuneet ilmeisesti kahdessa osassa. He ovat menneet nukkumaan pimeän laskeuduttua ja nukkuneet alkuyöhön asti. Sitten he ovat heränneet vähäksi aikaa, esimerkiksi tunniksi ja menneet sitten takaisin nukkumaan ja heränneet auringon noustessa. Ensimmäisen ja toisen unen välisenä aikana ihmiset ovat lukeneet, harrastaneet seksiä, rukoilleet, opiskelleet...
Tästä entisaikojen kaksijakoisesta yöunesta on tietoa eri paikoissa, tässä yksi artikkeli: Decoding the Science of Sleep.
Tämä oli minusta erityisen kiinnostavaa siksi, että olen pitänyt tätä ilmiötä itsessäni merkkinä siitä, ettei aikaisin nukkumaan meneminen sovi minulle! Minä nimittäin herään keskellä yötä, jos menen nukkumaan ennen 22, ja pyörin tunnin tai pari sängyssä saamatta unta. Tällaista ei tapahdu koskaan, jos menen nukkumaan vasta lähempänä puolta yötä. Mutta kyse voikin siis olla luonnollisesta ja asiaan kuuluvasta ominaisuudesta ja minä voin aivan hyvin sitten yöllä herätä opiskelemaan tai lukemaan ja jatkaa sitten unia. Tosin en tiedä, miten sitten taas saan kasaan sen tarvittavan unimäärän... Eli vähintään 9h unta, jos kukun hereillä öisin.
Raivostuttavaa.
Ilmeisesti pitäisi mennä nukkumaan joskus kello 21 ja kukkua yöllä tunti. Siitä tulisi 9h, jos herää 7:ltä.
Löysin myös sivun, jossa 18-vuotias nuorukainen kysyi asiantuntijalta, onko hän jotenkin outo, kun tarvitsee yli 9h unta yössä, ja jos nukkuu vain 8 niin seuraa kaikenlaista ikävää. Asiantuntija vastasi, ettei lainkaan. Entisaikoina (ennen sähkövaloa) ihmiset nukkuivat jopa 12h vuorokaudessa.
Löysin kiinnostavan jutun, jossa englantilainen henkilö on testannut perheensä kanssa kuukauden ajan, etteivät he käytä auringon laskettua lainkaan sähkövaloja. Samainen perhe oli tehnyt testin aikaisemmin kesäkuussa, jolloin päivä on pisimmillään, koska arvelivat sen olevan helpoin kuukausi testille. Tulokset olivat jo silloin dramaattiset. Testin tehnyt mies, J. D. Moyer, on aina ollut yökukkuja ja mennyt nukkumaan puolen yön aikaan. Koska hän on aina telttaillessa mennyt nukkumaan paljon aikaisemmin, hän epäili, että syy valvomiseen on sähkövaloissa. Tämän takia hän on intoutunut tekemään tällaisia kokeiluja. Kun perhe sitten oli kesäkuun sähkövaloitta (auringon laskettua), he menivät luonnostaan nukkumaan jo 9-10 aikaan illalla. Aluksi he nukkuivat 10-11h yössä, mutta sitten unen määrä normalisoitui 8h yössä. Vaikutukset mielialaan olivat huomattavat.
One thing we both noticed was a huge boost in mood — moments of unexplained, unreasonable joy would strike us at random times during the day.
Koska tulokset olivat näin lupaavia, he kokeilivat uudestaan, tällä kertaa helmikuussa, jolloin päivät ovat lyhyitä. No, seurauksena oli kaikenlaista harmia, kun aurinko saattoi laskea jo 5:ltä iltapäivällä ja sen jälkeen ei voinut enää tehdä mitään (televisiota ei saanut katsella auringon laskettua, kuului sääntöihin) eikä oikein nähnyt eteensä. Ja kun kynttilöiden kanssa kulki joka paikkaan, vahaa putoili ympäriinsä. Ennen vanhaan myöhään valvoneita ihmisiä onkin kutsuttu "vahantiputtelijoiksi" :). Perhe alkoi kutienkin heti mennä nukkumaan paljon normaalia aikaisemmin. Moyer huomasi, että jos hän meni nukkumaan todella aikaisin eli ennen 9, hän heräsi puoli 3 aikaan yöllä. Aluksi hän piti tätä huolestuttavana, mutta sitten hän muisti, että entisaikaan ihmiset ilmeisesti nukkuivat juuri noin eli kahdessa pätkässä. Niinpä hän alkoi öisin lukea tai kirjoittaa kynttilänvalossa.
I can function with as little as five or six hours of sleep as night. But with that little sleep (especially for more than one night), I’m not at my best, or my happiest, or my most creative; I’m just grinding through life. Since the only thing we have in life is quality of our consciousness, and sleep deprivation so obviously and negatively affects the quality of our consciousness, it makes sense to prioritize sleep.
Sleep Experiment – A Month With No Artificial Light
Kävipä mielessä sellainenkin epämiellyttävä ajatus, että jos on herkkä ihminen, niin ehkä on erityisen herkkä keinovalon vaikutuksille että unenpuutteen vaikutuksille. Siinä vasta ihana yhdistelmä.
Jos asuisin yksin, lakkaisin valojen käytön HETI. Siis auringon laskettua. Koska en asu, alan tutkia asiaa...
Ja nyt pois täältä blogista ja NUKKUMAAN! (kello on 23.20 voi persaus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti