Tiedän nyt, mikä on suurin intohimoni elämässäni ja mitä haluan elämälläni tehdä (Ylin intohimoni on itsensä kehittäminen). Se vaan on vähän hassu intohimo siis, jos ajattelee, että siitä jos pitäs sit tehdä ammatti itselleen tai jos pystyisi elättään itsensä jotenkin sen avulla... Se varmaan liittyisi siihen, että auttaisin MUITA kehittämään itseään. Tai sitten tarvin työn, joka ei liikaa häiritse tätä mun pääasiaa elämässä.
Jos saan sen psykologian gradun tehtyä, se ainakin auttaa asioissa. Terapeutti tietty ois TEORIASSA ihanteellinen ammatti mulle, mutta ei ehkä käytännössä. Ensinnäkin olen liian empaattinen ja alan kantaa toisten ongelmia liikaa ja uuvun. Toiseksi aspergerin ja herkkyyden takia ylikuormitun joka tapauksessa luultavasti niin sosiaalisesti työstä... Hmmmm. En tiiä. Ja siinä on niin iso vastuu ja olen TODELLA huono olemaan vastuussa mistään sosiaalisista jutuista, siis en todellakaan oikein voi taata että osaan käyttäytyä korrektisti ja ammatillisesti jne. Siksi ehkä filosofin vastaanotto voisi olla toimivampi ja jopa mahdollinen vaihtoehto, koska siinä ei tuu päälle niin tiukkaa ammatillisuuden vaatimusta ja se ei ole virallisesti TERAPIAA, joten siinä ei ole niin isoa vastuuta vaan siihen voi suhtautua enemmän vaan "syvällisenä rupatteluna", joka toivottavasti poikii sisäistä kasvua.
Jos saan tehtyä psykologian ja filosofian gradut, ois ihan hyvä koulutus filosofin terapeuttiselle vastaanotolle. Sen lisäksi voisi koittaa sitä kirjojen kirjoittamista ja jos tekisi vaikka opettajan töitä esim. sijaisuuksia tai muuten vajaata tuntimäärää viikossa. Jotain sellasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti