maanantai 22. helmikuuta 2016

Opiskelu yliopistossa, kun on asperger (ja adhd?)

Jos pystyn tekeen opinnot tavoiteajassa, se on ihme. Mulla on koko ajan hirveitä ongelmia aspergerin (ja adhd:n) takia, ja oon tosi tyytyväinen, että sain tehtyä kaikki kurssit syksyltä. Suurin ongelma on ylikuormittuminen. Olen koko ajan ylikuormittunut, ja tarvisin lepoaikaa, ja sitten kun on vielä Eevi, niin tosi vaikea löytää aikaa opiskelemiselle. Ja sitten mun on vaikea keskittyä eli saada aikaan asioita. Se vaatii ihan älyttömiä ponnisteluja, että saan pakotettua itseni saamaan aikaan jotain. Minun aivot ei ole yhteistyössä. Oon tehnyt ihan hirveästi töitä itseni kanssa monta vuotta, että oon saanut itseni edes näin hyvin hallintaan ja kykenen pitkäjänteiseen työskentelyyn yms. Välillä kyllä tuntuu, että jos tää on näin luonnottoman vaikeaa, niin ehkä mun ei pitäs tehdä tätä (opiskella ja haaveilla akateemisesta urasta). Itse opiskelu ja oppiminen ei ole vaikeaa, vaan se, kun yritän pakottaa itseni yhteistyöhön ja keskittymään. Se on melkein mahdotonta ja onnistuu vain yliepäinhimillisillä ponnisteluilla.

Opiskelin psykologiaa avoimessa yliopistossa ja tein siellä 4 peruskurssia, siihen meni useampi vuosi, kun en PYSTY keskittyyn. Sitten alotin biologian ja tein 1 kurssin, mutta sitten totesin, että en jaksa enää, mun aivot ei ole yhteistyössä ja mä en JAKSA enää tapella itseni kanssa. Ajattelin sillon, vuosi sitten, että luovutan haaveeni yliopistosta, ja mun piti hakea opiskeleen tietojenkäsittelyä ammattikorkeakouluun. Ohjelmointiin ja sellaiseen on helppo keskittyä, ja siinä saisi käyttää kuitenkin aivojaan ja luovuuttaan. Mutta hain silti vielä yliopistoon, ja tiesin pääsykokeessa, että se meni niin hyvin, että pääsen varmaan sisään, joten en osallistunut tietojenkäsittelyn pääsykokeisiin.

En edes 15 vuoteen päässyt pääsykokeisiin ongelmieni takia. Siis keskittymisongelmien ja perfektionismin. En pystynyt lukeen mitään pääsykoekirjaa, koska ajattelin, että se pitää osata niin täydellisesti, ja tilttasin täysin. 15 vuotta kehitin aivojani ja itsehallintaa ja kykyä sitoutua asioihin ja pitkäjänteisyyttä ja sain lopulta kahlattua sen filosofian pääsykoekirjan läpi.

Joten nyt olen yliopistossa, mutta minun pää ei edelleen ole yhteistyössä ja opiskelun aikaansaaminen on mulle TODELLA vaikeaa. Mutta en halua luovuttaa.

Nytkin oon ihan järkyttävän ylikuormittunut ja uupunut ja hajalla, ja mun tarvis varmaan nukkua monta päivää.

Minulla on vaan typerä ylikuormittuva ja keskittymishäiriöinen pää. Masennus. Tarvisin pitkän loman kaikesta. Monta kuukautta taukoa. Opiskelusta. Mutta taukoja ei ole. Saa nähä miten selviän kevään tenteistä. Ylikuormituin täysin syksyn tenteistä ja en oo palautunut vielä siitä kuormituksesta ja sitten on parisuhde-ero ja kaikkea uutta ja hämmentävää ihmissuhderintamalla ja olen ihan loppu. Toivottavasti jaksan lukea tentteihin. Olen niin hullu perfektionisti, että jos koen, etten ole lukenut niin hyvin, että saan 4 tai 5 en pysty meneen tenttiin. En halua vaan kerätä opintopisteitä ja suorituksia. Haluan oppia asiat. Ja jos olen opetellut asiat saan 4 tai 5.

On vaikea yrittää kuvailla ihmiselle, jolla ei ole keskittymisongelmia, millasia ne voi olla. Kun ei PYSTY tekeen jotain asiaa, ei mitenkään. TAI voi käydä helvetillistä sotaa päässään itsensä kanssa, ja hirveillä ponnituksilla saa itsensä tekeen sitä asiaa, hetkeksi, ja sitten jokainen sekunti vaatii älytöntä ponnistelua, että saa itsensä jatkaan tehtävän parissa, kun keho pistää vastaan ja haluaa vaan lopettaa lopettaa lopettaa ja minä pistän vastaan ja en lopeta, ja sitten en vaan jaksa tapella enää. Ja annan olla. Ja se on aina sitä. 

:(

3 kommenttia:

  1. Jes, vihdoin joku osasi purkaa sanoiksi mitä tunnen! Yliopisto, amis, työ kuin työ, työttömyys, loppujen lopuksi mikään ei tuntunut helpommalta kuin toinen ja parisuhteet ovat isoin ongelma, otan rakkauden liian vakavasti
    ja naisten on helppo hyväksikäyttää minua Yt. aspergeri ja polyglootti

    VastaaPoista