torstai 21. toukokuuta 2015

Mitä virkaa on parisuhteella?

Uusimpana kummallisuutena ihmissuhteiden saralla, tämä on epäsuoraa jatkoa aiemmille kirjoituksilleni ikävästä ja rakkaudesta, on se, etten oikein tajua, mitä virkaa parisuhteella on. Hyvin paljon tä'hän EHKÄ vaikuttaa se, että minulla on 6-vuotias lapsi ja olen yksinhuoltaja, ja elän jatkuvasti niin hirveässä yksinolemisdeprivaatiossa (eli ei ole aikaa olla yksin ja tehdä omia juttuja), että ne hetket, kun lapseni on hoidossa ja minulla on vapaata aikaa, haluan viettää YKSIN. En halua silloin tavata muita ihmisiä. TODELLAKAAN.

Joten nyt kun elelen tässä parisuhteessa (en lapsen isän kanssa), olen alkanut todeta, etten oikein tiedä, mitä minä sillä parisuhteella teen... Joko olen kiinni Eevissä TAI eevi menee hoitoon vanhemmilleni vaikka viikonlopuksi, jolloin haluan olla YKSIN. Mutta kun on parisuhteessa, minun kai pitäisi viettää laatuaikaa kumppanini kanssa, kun lapsi on muualla.... Entä jos en halua?
Minulla ei käytännössä siis taida olla aikaa parisuhteelle.

Ja mitä ihmettä parisuhteessa olevat ihmiset tekevät keskenään nähdessään? TUIJOTTAVAT TELEVISIOTA (tai netistä ohjelmia ja elokuvia)? Minua ei KIINNOSTA tuijottaa televisiota. Minulla on yksin ollessani valtavasti mielekästä tekemistä, ja en tajua, miksi pitää nähdä jonkun ihmisen kanssa ja sitten keksiä VÄKISIN jotain tekemistä vain, jotta OLISI jotain tekemistä.
Ja muutenkin... Menen lenkille mieluiten yksin. Katson elokuvia mieluiten yksin. Kaikki on kivempaa yksin.

Asuin miekkoseni kanssa vajaan vuoden yhdessä juuri äsken, mutta olin tosi onneton. Tarvin paljon unta, ja minun pitäisi mennä NUKKUMAAN iltaisin samaan aikaan kuin Eevi, mutta parisuhde loi sellaisen tilan, jossa tuntui, että iltaisin lapsen nukkuessa pitäisi viettää laadukasta kahdenkeskistä parisuhde aikaa. Ja sitten en saa tarpeeksi unta. Muutenkin vitutti se, että on pakko koko ajan mennä nukkumaan yhtä aikaa toisen kanssa ja halailla aina ennen nukkumaanmenoa. Haluaisin välillä mennä nukkuun ihan yksin ja olla rauhassa.

Yhdessä asuminen oli ahdistavaa ja tappoi luovuuteni. En voinut tehdä omia projektejani, koska en pystynyt keskittymään ja kun en koskaan saanut olla iltoja ihan yksin.

Nyt asunkin taas yksin. Lapseni kanssa siis tietysti.

Mutta en oikein tiedä, mitä parisuhteella tekee?

Olen alkanut vakavasti pohtia, voisiko olla niin, että minä en HALUA parisuhdetta? Ollenkaan?

Tai sitten ongelma on tällä hetkellä siinä, että olen liian läheisriippuvainen eli omat rajat hukassa ja en osaa/uskalla olla oma itseni eli ottaa niin paljon erillisyyttä ja etäisyyttä kun aidosti haluan ja tarvitsen silläkin uhalla toinen jättää minut. Jos vaan reteesti olisin näkemättä 3 kuukautta putkeen ja sitten yhtäkkiä iskisi olo että "olispa kiva nähä ja halailla" ja sit me nähtäis.... Äääääh

1 kommentti:

  1. Ajattele, asunnon, ruoan, lapsen päivähoidon tuon kaiken yhteiskunta sinulle kustantaa vaikket pistä tikkua ristiin asian eteen. Kuinka monessa muussa maassa tuo onnistuu?

    VastaaPoista