Tein sen taas. Eevi lähti (hyi, nyt haisee kissanpennun PIERU! YÖÖÖÖK) ulos ja kelasin hetken eri vaihtoehtoja, että mitä voisin tehdä (tyhjentää kirjahyllyn, laittaa tavaroita myyntiin huutonettiin, lukea kasvifysiologiaa), mutta totesin olevani väsynyt ja päätin harjoittaa siis rentoutumista. Laitoin veden ääniä ja linnunlaulua soimaan ja kuvittelin makaavani metsässä joen rannalla. Kissanpentu röhnötti umpiunessa päälläni. Vajosin taas horrokseen ja siitä uneen, kunnes sain sydänkohtauksen kun Roosa-kissa pomppasi yhtäkkiä sohvalle. Pikku kissakin sai sydänkohtauksen kun minä pomppasin ja sätkin säikähtyneenä ja sihisi pari kertaa. Sitten sammutin luontoäänet ja jatkoin unia. Valitettavasti (?) kissat eivät suvaitse ilmeisesti nukkumista keskellä päivää, ja heräsin Roosan määkimiseen. Yleensä se ei mau tuolla tavalla taukoamatta pitkän aikaa ja ihmettelin, mikä sitä vaivaa ja nousin käymään vessassa, jonne Roosa ilmestyi lelupallo suussa. Ilmeisesti sitä vain huvitti leikkiä.
No, nyt olen hereillä. Ehkä parempi etten nuku liian kauan, että saa illalla unta. Kuten eilen, on rentoutumisoperaation jälkeen varsin mielenkiintoinen olo. Levännyt.
Jos vaikka tekisi seuraavaksi syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti