En harrasta uuden vuoden lupauksia. En tietääkseni ole koskaan harrastanut. En ymmärrä sellaisia. Tai ymmärrän, mutta omalla kohdallani en. Koska minusta, jos kaipaa jotain elämänmuutosta, se tehdään sillä hetkellä, kun se tuntuu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta. Minulle vuoden vaihtuminen ei ole mitenkään erilainen ajankohta kuin jokin toinen. Teen "uuden vuoden lupauksia" kaiken aikaa. Ja yleensä ne eivät pidä. Se, että tänään on uuden elämäni ensimmäinen päivä vain sattuu olemaan 4.1. Pure coincidence.
En myöskään tiedä, kauanko uusi elämäni tulee kestämään. Oikeastaan kuvaankin kyseisellä ilmaisulla vain tällä hetkellä kokemaani vahvaa tarvetta muutokseen siinä, mitä on nyt. Se, mitä tarvitsen nyt tilalle, voi toisena hetkenä vanhentua, ja kaivata taas jotain muuta tilalle. Mutta NYT, tarvitsen muutosta.
Äh, aika loppuu. Have to continue later.
Jatkuu:
Siis, olen elänyt pitkän aikaa liikaa taas tunteella, mikä on seurausta pelosta. Eli pelkään ylikuormittumista, jolloin en uskalla enää alistaa itseäni kurinalaiseen tahto-ohjaukseen, vaan elän kuunnellen hyvin tarkasti tunteitani ja sitä, mikä tuntuu pahalta ja koska ja koittaen näin pysyä in the safe zone.
Mutta sitten se aina tuppaa menemään överiksi. Ja sitten alkaa tulla siitä paha olo, kun elää liikaa tunteella eikä enää saa aikaan mitään itselle tärkeää tässä tapauksessa esim. opiskelut ja liikunta ovat jääneet pois ylikuormittumisen pelossa.
Toisinaan taas vedän liikaa sitten kurinalaiseen järkiohjaukseen, kuten alkusyksystä, kun aloitin liikuntaharrastuksen. Luin netistä, että jos väsyttää, kannattaa silti liikkua ja veljeni, joka on monella tapaa täysi vastakohtani ja elää aina hyvin hallittua ja kurinalaista elämää, sanoi, ettei hänen kuntosalilla käymiseensä vaikuta oikeastaan koskaan tunnetekijät tai väsymys, joten minähän sitten hinasin itseni liikkumaan oli olotila mikä tahansa ja ylikuormituin niin pahasti, ettei mitään rajaa. Mistä sitten iskikin päälle taas aika pahasti se ylikuormittumisen pelko ja paheneva lamaantuminen.
Minulla on kyky aika hyvinkin kontrolloida tunteitani ja käyttäytymistäni, mutta jos ylikuormittuu ja alkaa hajota, on epäviisasta tahdonvoimalla puskea vaan eteenpäin. Ei, silloin täytyy alkaa kuunnella niitä sisäisiä viestejä ja omia tuntemuksia ja hakea oikeaa suuntaa niitten avulla.
Se, minkä koen hirveän vaikeaksi, on jotenkin tasapainottaa nämä kaksi. Hirveän helposti vetää liikaa jompaan kumpaan suuntaan. On jotenkin todella vaikeaa sovittaa yhteen omien tuntemusten kuuntelu ja oman toiminnan ohjaaminen sen perusteella ja sitten toisaalta taas tällainen tunteista täysin riippumaton tavoitteiden tavoittelu ja kurinalainen ponnisteleminen. On hirveän vaikeaa tietää, milloin pitää kuunnella niitä tuntemuksia ja milloin taas ei.
Nyt joka tapauksessa minulle riittä kerta kaikkiaan tämä pelkääminen ja ylikuormittumisen pelkääminen ja tunteella eläminen ja lamaantuminen. Haluan taas opiskella ja rakastan liikkumista, haluan käydä paljon liikkumassa.
Joten alan taas potkia itseäni persuuksiin ja ryhdistäydyn ja haen kurinalaisuutta elämään.
Ja kohta varmaan olen taas ylikuormittunut.
Hevosen paska.
Ellei reishi ja maca mystisellä tavalla korjaa tätä typerää vikaa minusta. Tuskinpa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti