No niin, nyt se on tehty! Ensimmäinen päivä, kun, sen sijaan, että olisin avannut television (joka meillä on tietokone) tai lukenut kirjaa tms. Eevin ollessa pihalla leikkimässä, päätinkin RENTOUTUA. Asetuin makaamaan sohvalle ja laitoin youtubesta valaiden ääniä soimaan. Vajosinkin siinä pian puoliuneliaaseen tilaan, mutta äänet pitivät hereillä. Lilluin tässä horrosmaisessa tilassa 25 minuuttia ja sitten laitoin äänet pois ja aloin nukkumaan. Nukuin ehkä tunnin.
Nyt on levännyt ja rentoutunut olo! Obviously.
Sen sijaan, että olisin lukenut, säätänyt jotain, kehittänyt virikkeitä, harrastinkin - en mitään!
Ja keksin - heureka, miten mullistava keksintö - että tätähän voi harrastaa vaikka missä. Sitähän voi mennä vaikka kesällä makaamaan metsään ja laittaa silmät kiinni ja olla tekemättä mitään. Tai kai niitä voi aukikin pitää ja katsella vaikka pilviä. Luin joskus jonkun intiaanin elämäkerran, kauan sittne, ja muistan kohdan, jossa se intiaani sanoi, ettei ihmiset enää nykypäivänä ole tekemättä mitään. Se intiaani saattoi vain istuskella puun alla tuntikausia tekemättä yhtään mitään.
Ehkäpä ihmisten olisi hyvä opetella olemaan tekemättä mitään aina välillä. Tosin se ei ole rentouttavaa ja palauttavaa, jos istuu paikoillaan, mutta aivot porisee, murehtii, suunnittelee ja huolehtii. Siksi on hyvä olla jotain, mihin suuntaa keskittymisen ja yrittää tyhjentää mielen. Minä hoen itselleni aina välillä "tyhjä" tai "ei mitään" ja kuvittelen aivoni ja hermoratani tyhjiksi ja lepääviksi ja sitten kuuntelen niitä luonnonääniä.
Rentoutumista opetellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti