keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

KonMari - Vapautumisen odotus

Minusta tuntuu vilpittömästi siltä, että alan itkeä, kun saan marituksen tehtyä. Aloin haaveilla tyhjästä (tavarattomasta) kodista jo ennen kuin kuulin KonMarista, ja merkillisellä tavalla KonMari sitten saapui välineeksi haaveeni toteuttamiseen.

Vasta nyt ymmärrän millaisen tavaroiden ylivallan alla olen elänyt koko elämäni. Miten raskaalta tuntuu, kun elinympäristö on aivan täynnä loputonta tavaraa, tavaraa, tavaraa, jota tursuaa joka paikasta. Miten raskas olo sisälläni on ollut aina tämän takia.

Yllättävää, näiden kahden marituspäivän aikana, on ollut huomata, miten kiinni olen ollut omaisuudessani, kuin sen vanki, ajatellut lukemattomista tavaroista, että en voisi luopua niistä milloin mistäkin syystä. Olen ollut takertunut.
Mutta kun todella pohdimme syitä, siihen että emme pysty päästämään irti, niitä on vain kaksi: takertuminen menneisyyteen ja tulevaisuudenpelko. Marie Kondo

Joko sitä luulee, että tavara pitää säilyttää, koska sitä voi tarvita joskus tai sitten vaan pitää kiinni menneistä.

Miten ahdistavilta ovat aina tuntuneetkaan ne lukuisat kirjat ja dvd-elokuvat, joita en ole vielä lukenut tai katsonut, ja jotka ovat uodesta toiseen tuijottaneet minua odottavasti, vaativasti, moittivasti: "Odotan yhä, koska luet minut?" Kun kotona on tällaisia odottavia esineitä, ne luovat jatkuvaa stressiä ja painetta.

Eilen vein kaikki sellaiset kirjat pois. Samoin elokuvat paitsi jätin 5 sellaista, joita en löydy Netflixistä ja vastaavista, mutta sain pitää ne yhdellä ehdolla: katson ne heti, kun seuraavaksi katson elokuvia - ja sitten annan ne pois.

Poissa ovat odotukset ja vaatimukset. Mikä helpotus.

Tästä lähin en enää haali odottavia tavaroita kotiini. Joulun alla näin kaupassa pokkarin, jonka halusin kovasti lukea - siis paloin halusta lukea sen HETI. Ja luinkin. Ja vein sen jo ennen maritusta kierrätykseen, koska en tuntenut tarvetta omistaa sitä. Juuri näin sen pitäisi mennä. Hankkii vain sellaisia kirjoja, jotka haluaa HETI LUKEA. Silloin ne oikeasti lukee heti. Ja sitten voi luopua niistä - jos haluaa.

Elokuvia en halua enää omistaa. Ne ovat aivan turhia. Tai no, joskus haluan nähdä tietyn elokuvan, jota ei löydy internet-paveluista, sellaisen voi tietysti tilata tai ostaa jostain katsottavaksi. Mutta säilyttämään en niitä ala.

Odotan kovasti päivää, kun tämä projekti on tehty. Minulla on sellainen jännä olo, että se tulee muuttamaan koko elämäni. I am so excited.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti