Olen nyt siirtynyt kehityksessäni sellaiselle kiehtovalle tasolle, että aion tätä lähtien olla aina OMA ITSENI tutustuessani uuteen kiinnostavaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Olen siis henkisesti nyt valmis toimimaan näin. Olen vapautunut typeristä ajatuksista, joiden mukaan naisen tulisi olla vaikeasti tavoiteltava. Ehkä joo, jos olet 20-vuotias ja katselet sitoutumiskammoisia, nuoruuttaan eläviä keskenkasvuisia kakaramiehiä. Mutta muutoin se on ihan skeidaa. En enää myöskään enää ala heti kokea, että MINUSSA on jotain vikaa, jos olen erehtynyt aloittamaan tutustumaan johonkin täysin vääränlaiseen ihmiseen, yleensä norminmukaiseen, joka alkaa valittaa minulle siitä, miten ajattelen, millainen olen ja mitä teen/en tee. Silloin totean, että hyi hitto, ja poistun.
Kiinnostavaa seurata, että mitä tapahtuu, kun nyt rohkeasti olen vain alusta asti ihan oma itseni. Käyttäydyn toista kohtaan kuin hän olisi hyvä ystäväni vuosien takaa. Jos hän ei pidä minusta silloin, häntä ei missään tapauksessa oltu tarkoitettu minulle. Eihän hän silloin pidä MINUSTA! Tarkoitus kai kuitenkin on löytää ihminen, joka rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti