Hmm. Varsin masentunut olotila ollut eilen ja tänään. En tiedä vaikuttaako se, etten päässyt yliopistoon minuun sitten kuitenkin enemmän kuin tiedostan. Sillä tietoisella tasolla olen aivan sinut asian kanssa ja osasin jossain määrin odottaa, että näin tapahtuu, sillä ne 2 esseetä ei tosiaan menneet aivan putkeen, ja olen jo laatinut suunnitelmia, että mitä sitten teen, jos en nyt pääse. Tiedän, että pääsen yliopistoon aika pian. Jos en ensi kevään pääsykokeista niin sitten avoimen yliopiston kautta voin hakea alkukeväänä 2015.
Mutta ehkä se kuitenkin alitajunnassa painaa, sillä roikkuuhan kaikki taas kerran eräänlaisen epävarmuuden päällä. Tulevaisuus näyttäytyy yhtä epävarmana kuin ennenkin. Ja ei jaksaisi taas yhtä kokonaista vuotta tätä odotusta. Olisi jo ihan hauskaa mennä töihinkin, mutta kun ei ole mitään koulutusta niin eipä niitä töitä liiemmin ole tarjolla. Ja sitten toisaalta en pääse IKINÄ yliopistoon, jos käyn töissä ja aika ja resurssit menevät siihen. Voihan munankuori. Ei huvittaisi taas tämä vuoden odotus.
Pääsykokeen suhteen tein sen virheen, että vaikka luin pääsykoekirjan hyvin, en hoksannut perehtyä syvällisesti siihen, minkälaisia vastauksia pääsykokeissa haetaan. Tutkin kyllä hieman vanhoja pääsykoekysymyksiä, mutta olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän siihenkin puoleen.
Ensi keväänä haen suoraan psykologiaan ja taas filosofiaan. Voisin tutkia myös muiden yliopistojen hakuvaatimuksia ja hakea vaikka jonnekin perä-Lappiinkin. Psykologian kokeella voi hakea samalla kokeella Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun, mutta en tiedä onko siitä mitään hyötyä, kun ne on juurikin ne kovimmat yliopistot ja jos en pääse Tampereelle sillä kokeella niin tuskin sitten muihinkaan.
Hohhoijaa.
Miksi vasta nyt haen yliopistoihin? Miksi vasta nyt, vaikka tiesin jo lukiossa, että haluan ehdottomasti yliopistoon ja kuulun sinne? Koska minulla on ADHD. Koska olen ollut emotional mess. Olin niin järjetön kognitiivinen ja emotionaalinen sekasotku, etten pystynyt mitenkään lukemaan pääsykokeisiin, työskentelemään pitkäjänteisesti ja sitoutumaan tavoitteisiin siinä vaiheessa elämääni. Olen kypsynyt vasta viime vuosina. Olen vasta nyt valmis.
Ehkä täytynee harkita sijaisuuksien tekemistä sinne sun tänne (päiväkoteihin) syksyllä.
Kohta jatkan taas ikuisuusesseen väsäämistä. Se ei lopu IKINÄ. Hmph. Kirjoitin äsken 3 sivua piirreteorioista ja temperamentista. Loppuisi jo. On liian paljon tehtävää ja liian vähän aikaa. Stressi. Masennus. Angsti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti