Pystyn keskustelemaan vain ekkoistani

Niin ja olenpa tässä hiljattain huomannut senkin, etten pysty keskustelemaan mistään muusta kuin ekkoistani... Ekkoni on ihmismieli ja itseni (tai jonkun muun) kehittäminen ja en pysty puhumaan paljon muusta... Myös ravintoasiat yms. on liittyneet tähän itsen kehittämiseen ja hyvinvoinnin maksimointiin, joka on erityinen intressini. Sinänsä mulla on hyvä, et ekkoni on sellanen, että varsin monien ihmisten kanssa pystyy puhumaan siihen liittyvistä asioista. Mutta sit mua on alkanut surettaan se, että en pysty oleen kiinnostunut intohimoisesti tai aidosti muista asioista kuin sellasista jotka liittyy jotenkin itseni kehittämiseen tai ihmismielen syväluotaamiseen ja yliopistossa kaikki on jotenkin niin intellektuelleja ja puhuu politiikasta tai sukupuolten tasa-arvokysymyksistä ja ties mistä ja minä nukahdan.

Toinen ekkoni on Jumala-kysymys ja tällaiset yliluonnolliset hommelit. Tämä ekko on tosin ollut nyt taas pitkään unessa. Kolmas ekkoni on eläinten- ja luonnonsuojelu, mutta se oli ekkoni oikeastaan ala-asteella ja sen jälkeen siitynyt taustalle lähinnä osaksi arvomaailmaani eli ei ole aktiivinen ekko vaan latentti ekko.

Alan tuntea itseni ihan tylsäksi siellä. Ja siis opiskelen väärää oppiainetta (filosofia). Mun pitäs opiskella psykologiaa, sit saattas olla, et ihmiset puhuisikin mua kiinnostavista asioista ja ei tulisi tätä oloa. Aion hakea psykologiaan joka vuosi kolemaani asti. Alkaa tänä keväänä.

Käsittääkseni tääkin on hyvin tyypillinen asperger-piirre. Luojan kiitos mun ekko ei ole vessanpöntöt tai hävittäjät. En pystyis puhuun IKINÄ mitään kenenkä kaa tai jos puhuisin, kaikki pitkästyisi kuoliaaksi, kun selitän jotain intensiivisesti vessanpöntöistä.
 

Mun ekkossa on myös se hyvä puoli, et se on saanut mut kiinnostuun muista ihmisistä, koska olen loputtoman utelias ihmismielen suhteen, ja siksi aidosti haluan kuunnella muita ja tutkia, mitä niitten sisällä on. Tosin suhtaudun ihmisiin aina hiukan kuin joku tutkija ja tarkkailen ja kerään informaatiota loputtomasti ja koko ajan. Lisäksi autan mielelläni muita psykologisilla tiedoillani ja taidoillani ja autan myös muita kasvamaan. Lisäksi sen ansiosta olen oppinut hyvät sosiaaliset taidot. Ekkoni ansiosta en siis ole niin autistinen kuin oikeasti olen. Siitä sentään saan olla kiitollinen.

Voisi nimittäin olla, että olen intensiivisen kiinnostunut hävittäjälentokoneista ja mua ei kiinnosta MIKÄÄN muu. Ei ihmiset. Ei mikään. Vain ne.