Työkokeilu Punnitse ja säästä -kaupassa alkoi keskiviikkona. Minulla on nyt 4 arkipäivänä viikossa 5 tuntia töitä (päivässä) välillä 10-15.
Viihdyn siellä todella hyvin ja toivon kovasti, että saan sieltä myöhemmin töitä.
Mutta.
:(
Energia. Resurssit. TAAS.
Olen työpäivän jälkeen nääntynyt. Äärimmäisen nääntynyt. Minun pitäisi päästä sänkyyn ja saada maata siellä elottomana loppupäivä.
Joo, kun aloittaa työt tauon jälkeen, voi väsyttää, mutta kohdallani ei ole kyse siitä. Koska tiedän kyllä jo liiankin hyvin, että ylikuormitun kaikesta ja jos teen mitä tahansa muuta kuin makaan kotona lepäämässä, minusta tulee ylikuormittunut ja väsynyt zombie. Ja se ei mene ohi, kun työhön tottuu.
Työn ja Eevin kanssa vielä pärjäisi jotenkuten, jos saisin vain lojua illat rauhassa kotona ja jos lojun ja lepään sen ainoan arkipäivän, kun ei ole työvuoroa. Mutta... Sitten en voi käydä jumpassa enkä opiskella biologiaa.
Ja nyt, kun yritän änkeä jumpat ja opiskelut tähän sekaan, tulee niin kaamea stressi, että se on se, mikä tässä hajottaa.
En HALUA olla tällainen. Haluan olla sellainen energinen tehopakkaus, joka touhuaa aamusta iltaan täynnä tarmoa.
Ongelmallisinta tässä ehkä on se, että olen mieleltäni super aktiivinen. Olen aina valtavan innostunut kaikesta ja kiinnostunut monista asioista ja HALUAN tehdä hirveästi asioita, ja sitten tulee aina seinä eteen, kun typerät resurssit ei riitä mihinkään. Paitsi ehkä hengittämiseen.
Niin sitten KYKY ja halu eivät koskaan kohtaa.
Jotta voin käydä töissä (sen ruhtinaallisen 20h viikossa), minun pitäisi luopua kaikesta muusta. Ja en halua. Mutta jos en luovu, hajoan.
Mikä yhtälö.
Löysin tällaisen Asperger-henkilön kirjoituksen netistä:
Anyway, in my life I have pushed myself very hard, because there were always lots of things I wanted to do. But it seemed I never managed to get done even half of what I wanted to. I never managed to get up as early as I’d planned in the mornings, or to do what I’d planned to do during the day. I thought it was because I wasn’t trying hard enough – that I was lazy. I knew what I wanted to be doing, and it seemed to me it was possible to achieve it (I made neat little timetables of how I wanted to use my time) and yet I never did.
It’s really only in the last year, since I’ve switched to part time at college and have a support worker, that I’ve come to realise that I don’t have the same energy levels as most people, and to accept that I need more rest
Because I am part time now, I am very fortunate that I don’t have to go into college every day, so I can spend the following day resting. And so I can manage my tiredness. I felt horribly guilty about this at first – I would tell my support worker gloomily that I’d wasted a whole day when I should have been studying. But she would tell me that actually it’s good for me to have a day resting, and that this is the reason I am part time, because I don’t have the same energy levels as others, and I need to rest. So I have gradually come to accept this need to rest as part of my life, and I try to make sure I rest so I can manage my fatigue levels.
I do still struggle with all this a bit. There is so much I’d like to do. My brain is very active and full of ideas and curiosity and a desire to learn, and it really feels like a waste of time to spend time doing nothing much. But I know that this fatigue is a real limitation of mine, and I have to accept it and work around it, or I’ll exhaust myself completely and then won’t get anything accomplished at all.
Uskomatonta. Tuo henkilö voisin olla minä. Aivan täydellisesti. (Lue koko juttu: Asperger syndrome and fatigue)
Ja nyt taistelen itseni kanssa. En HALUA luopua itselleni tärkeistä asioista, mutta tiedän, ettei resursseja ole, ja hajotan itseni, jos en usko sitä, mutta en halua uskoa sitä, joten taistelen, vaikka tiedän jo hävinneeni ja pitkitän vain sitä, mikä on väistämätöntä.
Minun on PAKKO levätä kaikki se aika, mikä työstä ja Eevistä jää jäljelle. :(
Those of us on the autism spectrum are simply are more vulnerable to fatigue because of the huge amount of energy we expend in trying to process the world with oversensitive brains which don’t automatically process and filter.
Toinen ihan mieletön artikkeli samalta sivustolta ja tyypiltä: Managing energy levels with Asperger's.
Kirjoittaja listaa asioita,joiden on huomannut vievän energiaa ja tuovan energiaa. Täytyy sanoa, että ALLEKIRJOITAN!
Energiaa vie, jos:
- tekee paljon eri asioita samana päivänä, jolloin täytyy toistuvasti siirtää tarkkaavaisuus asiasta toiseen (CHECK!!! Tähän olen itsekin kiinnittänyt paljon huomiota ja todennut todella pahaksi energian viejäksi. Oli mahtavaa lukea se toisen kirjoittamana. Minulle on todella kuormittavaa siirtää keskittymistä asiasta toiseen.)
- seurustelee useiden ihmisten kanssa
- on meluisassa ympäristössä
- on ympäristössä, jossa on loisteputkivalot
- on uudessa tilanteessa tai tapaa uusia ihmisiä - uudet asiat vaativat paljon mentaalista prosessointia
- ei nuku tarpeeksi
- syö paljon prosessoituja ruokia
- syö liikaa
- jos on ollut epämiellyttävää kanssakäymistä jonkun kanssa
- väärinkäsitys, jota ei ole selvitetty
- jos elämässä on selvittämätön ongelma, jota joutuu ajattelemaan paljon
- on hämmentynyt jostakin
- on kuumassa ympäristössä
Siis NIIN täyttä asiaa!!!!
Voisi siis olettaa, että nyt kun työ on ihan uusi, se kuormittaa vielä sata kertaa enemmän kuin sitten jatkossa, vaikka se tulee kyllä sittenkin kuormittamaan.
Mutta nuo kaikki kohdat on niin totaalisen totta! En esimerkiksi voi olla Facebookissa ryhmissä, koska niissä tulee AINA kaikkea typerää sanaharkkaa ja väärinkäsityksiä ja kaikkea rasittavaa, ja sellainen vie niin hirveästi energiaa, että minulta menee helposti toimintakyky koko päiväksi. Joten pysyn poissa. Yritän luoda elämääni sosiaalisesti mahdollisimman ristiriidattoman ilmapiirin ja vältän esim pitämästä elämässäni ihmisiä, joiden kanssa ristiriitoja tulee helposti. Energia ei riitä sellaiseen. Ja kun minulta menee siis TOIMINTAKYKY ihan täysin riitojen, ristiriitojen, väärinkäsitysten yms. takia jopa pariksi päiväksi.
Energiaa tuo:
- kun voi keskittyä samaan asiaan pitkän aikaa
- kun viettää aikaa yksin, hiljaisessa ympäristössä, jossa on luonnollinen valaistus
- käy kylvyssä tai uimassa (minä en saa kyllä sellaisesta energiaa)
- käy yksin metsässä kävelyllä
- nukkuu tarpeeksi
- pitää vapaapäivän, jolloin on yksin eikä poistu kotoa
- lukee kirjaa
- piirtää jotain
- puhuu ystävälle, joka ymmärtää
- polttaa tuoksukynttilöitä
En allekirjoita ihan kaikkia, tärkeimmät kyllä ehdottomasti. Mutta tuoksukynttilät, kävelyt metsässä ja uinti eivät tuo minulle energiaa. Ainakaan sitten, jos olen jo todella uupunut, ne vain veisivät energiaa. Tärkeintä on levätä yksin ja rauhassa kotona. Ja nukkua tarpeeksi eli 9-10 h yössä.
For me, a really important thing has been simply recognising that I can’t compare myself with other people. I used to feel constantly inferior, thinking to myself: ‘Why is it that other people have the energy to go to work, hang out with people after work, and then go out in the evening and stay up till 2, and then be able to get up for work the next day? What am I doing wrong?’
Myös tällainen artikkeli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti