Vuotava vene

Olen nyt huomannut, että kun olen ilman parisuhdetta, musta tuntuu kuin mun sisällä ois joku outo reikä, joka vuotaa, kuin olisin vene joka vuotaa, ja parisuhde aina täyttää sen reiän niin, etten huomaa sitä, mut yksin se heti alkaa vuotaa, ja eilen tiedostin, että alan paeta sitä oloa, sitä levotonta outoa oloa, joka tulee siitä reiästä, sillä, että alan etsiä jotain (vaikka en just nyt ees halua löytää mitään). Tinderin selaaminen, treffailu, ihastumiset yms. auttaa kääntään huomion pois siitä reiästä. Mutta en halua enää sellasta vaan halun nyt KOHDATA sen typerän reiän ja sulkea sen ihan itsenäni. Siksi, muun muassa, mun tehtävä on olla nyt yksin toistaseksi. Käyttäydyn kuitenkin sekavasti, koska saatan pölähtää johkin tinderiin paetessani outoa oloani, mutta sit en halua kuitenkaan löytää mitään, ja olen siis hyvin ristiriitainen ja hämmentävä.

Lisäksi, mä en tiä miksi, mut parisuhteessa oleminen ahdistaa mua. Tunnen etten ole vapaa. En tarkota vapaa oleen muiden miesten kaa, koska mua ei kiinnosta seksi kuin yhden ihmisen kaa, vaan tunnen että suhteessa muhun kohdistuu odotuksia ja velvollisuuksia ja ne ahdistaa mua. Voi johtua siitä kun oon niin kiltti ja miellyttämishaluinen ja empaattinen. Siksi en kestä nyt yhtään ajatusta sellaisesta vankilasta taas. Jo sellanen intensiivinen tutustumisputki, jossa keskitytään johki ihmiseen jatkuvasti ja mielessä häämöttää joku rakkaus ja parisuhdeunelma tavoitteena tai haaveena taustalla ja sitä tavoitellaan tms tuo sen ahdistuksen. Halun olla nyt vapaa. Jotenkin toivon et joskus olisi mahdollista, et tapaan jonkun ja voin olla sen jonkun kaa niin että voin samalla olla vapaa ja ilman ahdistusta. En tiä mitä se sit edellyttää mut ehkä aika näyttää. Tai sit oon yksin jos niin on parempi.

Mun elämässä on nyt sellanen hetki, kun mun tarvii olla ypöyksin ainakin vuosi, ehkä pitempään ja selvittää päätäni. Paikata reikiä. Pohdiskella. Kohdata pelkoja. Oon seurustellut nyt noin 12 vuotta putkeen... Koska oon pelännyt olla yksin. No more...