Eheytyvä minuus

Kirjoittelen tänne vielä jonkun aikaa. Aina jos aiheeni koskevat selvästi eheytymistä. Uusi blogini on iloisen ja eheytyneen minän blogin. Nyt nämä hetken kulkevat osittain rinnakkain.


Kirjoitin äsken eheytymisen etenevästä prosessista.

"Tää on niin jännää, kun oon alkanut eheytyä! Siis tapahtumat on lähteneet vyöryämään kuin lumivyöryssä, kuin olisin saanut jotkut oleelliset palapelin palat loksahtamaan paikoilleen ja siitä on käynnistynyt lumivyöry, jossa loput palat solahtelevat itsekseen omille paikoilleen ja katselen ihmetellen uutta esiin kuoriutuvaa minuuttani. Sisälläni on vaan alkanut tapahtua monenlaisia muutoksia, jotka vielä ovat nupullaan, mutta tunnen niiden hiljaisen avautumisen etenevän sisälläni.

Äsken googletin hakusanoilla: "i get nervous when someone flirts". On vaikea kuvata muille ihmisille, miten mullistavaa se minulle on. Kun tein niin, tajusin, että olen muuttumassa. Eheytymässä.

Kauan sitten opin, etten ole ok omana itsenäni ja aloin hävetä itseäni. Aloin rakentaa kuorta, sosiaalista minuutta, jonka ajattelin miellyttävän muita. Eritoten miehiä, sillä heidän hyväksyntäänsä kaipasin ja juuri he, vastakkainen sukupuoli, oli ilmaissut, etten ole ok. Yritin siis konstruoida itsestäni sellaisen, joka miellyttäisi miehiä. Rakensin alter egon. Minusta tuli kahtiajakautunut. Alla oli todellinen minäni, joka oli epävarma ja häpesi itseään helposti. Päälle tuli flirttaileva femme fatale, joka uskoi olevansa häikäisevän kaunis ja lumovoimainen. Itsetunnon osalta ne olivat kuin yö ja päivä. Toinen osa minua uskoi, että olen suunnattoman ruma ja vastenmielinen. Toinen uskoi olevansa maailman kaunein ja houkuttelevin olento.

Se, että googlasin noilla sanoilla johtuu siitä, että alter egoni, joka on jo vuosia hitaasti tehnyt kuolemaa, on lopullisesti häviämässä. Alter egoni ei ole hermostunut, jos joku katselee häntä ja flirttailee. Alter egoni on sivupersoona. Varma viehätysvoimastaan. Ja ennen alter egoni aktivoitui heti, jos paikalle ilmestyi miehiä. Tai jos olin ilman meikki ja silmälaseissa ja kykenemätön siirtymään alter egooni, tunsin äärimmäisen syvää häpeää ja halusin vajota maan alle. Mutta nyt... Kahden täydellisen ääripään sijaan on sisälläni syntymässä jotain uutta. Ihminen, joka on epävarma ja tuntee myös häpeää, mutta kohtuullisessa määrin. Hän on epävarma viehätysvoimastaan ja kelpaavuudestaan ja tulee siksi hermostuneeksi, jos joku mies katselee häntä ja osoittaa kiinnostusta. Mutta hän ei häpeä niin paljon, että sitä on mahdoton kestää. Tai ehkä hän on vain oppinut hyväksymään oman epävarmuutensa ja uskaltaa nyt kohdata sen.

Se, että googletin tietoa asiasta kertoo, että minusta on tulossa ehjä ihminen. Ihminen, joka uskaltaa olla epävarma ja pelokas, jonka ei tarvitse paeta itsevarman roolin taakse. Se, että haen tietoa tarkoittaa, että etsin uusia keinoja kohdata pelkoni ja epävarmuuteni. Terveitä keinoja. Ei mitään sivupersoonaa. On normaalia olla epävarma, hermostunut ja peloissaan. Monista tuntuu siltä erilaisissa tilanteissa. Nyt haluan vain tietää... Mitä ihmiset yleensä tekevät, kun heistä tuntuu siltä. Siinä tilanteessa.

Olen miettinyt, miten minä HALUAISIN toimia siinä tilanteessa. Haluaisinko flirttailla takaisin? Pääsääntöisesti vastaus on ei. En halua flirttailla, jos en ole kiinnostunut tutustumaan ja aloittamaan hypoteettisesti suhdetta. Joten ei, en halua flirttailla. Minulla ei ole nyt tarvetta tutustua kehenkään.

Jos ei halua flirttailla... Mitä silloin pitää tehdä, jos joku katselee ja hakee huomiotani? Ilmeisesti ignoorata. Se vain tuntuu jotenkin tylyltä. Mutta ehkä se on oikea tapa toimia. Ennen minä vaan... Olin riippuvainen miesten huomiosta, koska tarvitsen vakuutusia siitä, että olen kelvokas. Luulen. Mutta en enää. Nyt voin varmaan vain ignoorata."