lauantai 28. marraskuuta 2015

Naisen sisäisiä kokemuksia omasta kauneudestaan sekä vanhenemisesta

Ooooooh!! Löysin niin hyvän jutun netistä!! Siitä, mitä on olla nainen, joka tajuaa olevansa kaunis, mitä se merkitsee ja millaisa on vanhentua ja tajuta, etteivät miehet enää katsele.

Kohta 50-vuotias nainen kertoo kokemuksistaan.
Men’s gazes don’t rest upon me any more. To most, I elicit indifference. I’m a mum, a wife and, most of all, I am old.
("Miehet eivät enää katsele minua. Olen heille pääasiassa yhdentekevä. Olen äiti, vaimo ja, ennen kaikkea vanha.")

Hän ei haluaisi vaihtaa paikkoja parikymppisen minänsä kanssa, vaikka saikin nuorena kuulla lukemattomia kertoja olevansa niin kaunis, että saisi kenet miehen hyvänsä.
Beauty can be a curse. It’s only now, coming up to 50, that I realise it, and that I appreciate how free a woman can feel when her beauty fades.
Kauneus voi olla kirous. Nyt, melkein 50-vuotiaana, Eve ymmärtää, miten vapaa nainen voi olla, kun hänen kauneutensa hiipuu pois.


HYVIN kiinnostavaa on myös se, kun Eve kertoo siitä, miten hän nuorena sai tietää olevansa kaunis. Hän ei ollut tiennyt näyttävänsä kovinkaan kummoiselta ennen kuin hän kieltäytyi eräästä työpaikasta ja sai kuulla, että: "‘It wouldn’t have worked anyhow,’ he told me. ‘We all fancy you. It’s the only reason we offered you the job. You’d be too much of a distraction.’ I was speechless. Then he came out with the ‘you’re too pretty for your own good’ line." (Ei siitä  olisikaan tullut mitään. Me kaikki pidämme sinua hyvännäköisenä. Siksi tarjosimme paikkaa. Olet liian hyvännäköinen omaksi hyväksesi."

No, pari vastaavaa juttua ja Eve tajusi olevansa miesten mielestä kaunis. Ja alkoi elää tämän käsityksen mukaisesti. "I never thought I was much to look at. When I became aware of this new found attention, I started to need and dislike it in equal measure. And I began acting up to it." ("En ollut pitänyt itseäni mitenkään kauniina. Kun tulin tietoiseksi saamastani huomiosta, aloin yhtä aikaa tarvita ja inhota sitä. Ja aloin käyttäytyä odotusten mukaisesti.")

Eve kertoo, miten hän tunsi olevansa niden odotusten vanki. Hän pynttäsi ja laittautui, hän tarvitsi kehuja ja oli onneton, jos niitä ei tullut.

Mutta sitten hänestä tuli vaimo ja äiti ja sitten keski-ikäinen.
Many women find this difficult. I can’t say I embraced it at first. It is hard to lose your looks if you depend on them.
Once drivers would honk their car horns and builders would wolf-whistle, but now it would be nice just to be acknowledged.
("Monille naisille tämä on vaikeaa. On kova paikka menettää ulkoinen viehätysvoimansa,  jos siitä on ollut hyvin riippuvainen. Aikoinaan autoilijat tuuttailivat ja rakennustyömiehet viheltelivät, kun kuljit ohi, mutta nyt saat olla iloinen, jos sinut edes huomataan.")

Mutta vähitellen Eve tajusi, että vanheneminen teki hänet vapaaksi. Kasvoista ja artalosta tulee vain kokonaisuuden osia, ei KAIKKI mitä olet. Eve on pahoillaan nuoren minänsä puolesta, joka oli suljettu kauneuden vankilaan. Hän on onnellinen siitä, että tuon anilan ovi on nyt auki ja hän on vapaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti