Tutustuminen ja parisuhteen rakentaminen

Elämänkokemukset ovat opettaneet minulle, miten parisuhteessa kannattaa edetä ja miten tutustuminen hoitaa. Varsinkin hiljattain päättynyt 8,5-vuotta kestänyt suhteeni ja virheet, jotka johtivat siihen. Seksiä ei kannata aloittaa kovin nopeasti. Minusta jopa avioyöhön odottaminen voi olla järkevää. Pitääpä ajatella, mikä olisi minusta oikea hetki seksin aloittamiselle. Tuskin hääyöhön asti, mutta ainakin siihen asti, että on siirrytty tapailemisesta vakituiseen suhteeseen (miten se sitten määritelläänkään...). Seksi luo miehen ja naisen välille yhteyden, ja jos ei vielä tunne hyvin, saattaa seksin varassa lähteä rakentamaan vakavaa suhdetta väärän ihmisen kanssa. Kemikaalihuurut sotkevat pään.

Ymmärsin sen pitkän suhteen aikana, että haluan tutustua toiseen hitaasti ja rauhassa. Tapailla pitkän aikaa ennen varsinaisen suhteen aloittamista. Haluan seurustella vakavasti enää kerran. Sen lopullisen ihmisen kanssa. En halua enää vakavaa suhdetta, joka sitten päättyy eroon. Haluan tutustua toiseen rauhassa ja selvittää, voinko olla hänen kanssaan onnellinen. Vasta sitten siirrytään sitoutumiseen ja vakavaan suhteeseen, ja minusta/minulle seksi on yksi merkki siitä, että on sitouduttu. Antamalla ruumiini toiselle tavallaan sanon, että "olen sinun".

Myös vanhempien ja lasten tapaamiset kuuluvat vasta sitte siihen vaiheeseen. Ystäviä voi tavata aiemminkin, koska omalla tavallaan ystävien tapaaminen kertoo paljon suhteen tulevaisuudesta ja onnistumisen mahdollisuuksista. Eli kun näkee, miten toinen tulee toimeen omien kavereiden kanssa jne.

En myöskään halua enää muuttaa yhteen jonkun kanssa ennen avioliittoa. Kun olen tapaillut jotakuta pitkään ja on siirrytty seurustelemaan vakavasti ja tuntuu siltä, että tuon kanssa voin olla loppuelämäni, haluan sitoutua virallisesti ja vasta sitten asua yhdessä eli yhdistää elämäni toisen elämään – aloittaa yhteisen elämän.

Näin haluan asioiden menevän.

Alussa olevalle kemialle ei kannata laittaa liikaa painoarvoa. Kemia ei riitä vielä naimisiinmenoon. Kemia on hyvä pohja, mutta kannattaa oppia suhtautumaan siihen realistisesti. Tutustua rauhassa ja kiireettä. Ottaa selvää, onko toinen todella ihminen, jonka kanssa voisi olla loppuelämänsä.

Minulla on meneillään tutustumisprosessi, jossa kaikin tavoin asiat karkasi (taas kerran) käsistä ja homma lähti etenemään ihan liian nopeasti. Mutta luulen, että asioita voi kelata taaksepäin ja palauttaa järjen toimintaan. Niin aion tehdä.

Löysin pari hyvää artikkelia netistä aiheesta.

 http://datingwithdignity.com/2013/07/how-to-take-a-relationship-slow-and-why-you-should/

http://www.nytimes.com/2012/04/15/opinion/sunday/the-downside-of-cohabiting-before-marriage.html?pagewanted=2&_r=2&ref=todayspaper

http://decodinghim.com/how-long-should-you-wait-before-having-sex-with-a-guy/

http://www.chemistry.com/datingadvice/HeadOverHeels