”On niinku kax tapaa elää ja käyttää aikaansa, introvertin ja ekstovertin. Sisäänpäinkääntyneen ja ulospäinsuuntautuneen. Sosiaalisen ja epäsosiaalisen. Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut omaa paljon kavereita. Suhteet ei välttämättä ole erityisen syvällisiä, sillä niiden tärkein anti on seura ja ajankulu – ei toisen perinphjainen tunteminen ja henkinen kasvu. Päivät kuluu kavereiden kanssa hengatessa. Ollaan koko ajan menossa, pidetää lippu korkealla ja eletään.
Introvertti kaipaa omaa rauhaa ja tilaa. Ystäviä on yleensä vain muutama, mutta todella läheinen. Aika kuluu omia puuhaillessa, lukiessa, kirjoitellessa jne. Tai tavataan ystäviä. Tällainen ihminen viettää paljon aikaa yksinään ja siksi ajattelee paljon. Introvertti rakentaakin maailmaansa sisältäpäin. Hänelle elämä on enemmän sisäisiä kuin ulkoisia tapahtumia. Ekstrovrtti taas elää nimenomaan ulkoista elämää.
...Olen kuitenkin tulossa siihen tulokseen, että mun tapani elää on pääasiassa introvertin. Jos vietän hektistä elämää, mulla ei ole aikaa kuunnella itseäni – menetän kosketuksen sisimpääni. Se...ei tunnu hyvältä. Kun tunnen oman läsnäoloni, minuuteni, tunnen parhaiten olevani tasapainossa. Mun pitäis löytää sellainen balanssi, et toiminta ja aktiviteetit ja rauha ja hiljaisuus kohtais mulle ideaalisel tavalla..
Huomaan, että jos tää balanssi heittää kumpaan tahansa suuntaan, niin mä voin TODELLA huonosti.”
30.6.2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti