Katselin kestävän kehityksen johdantokurssin luennon köyhyydestä (sen piti Oras Tynkkynen, joka vaikutti oikein hyvältä tyypiltä). Kun luennolla puhuttiin suhteellisesta köyhyydestä ja siitä, miksi se on paha asia, minulta meinasi tulla tippa. Olen toki jotenkin väkisinkin tiennyt olevani köyhä, mutta jotenkin en. Olen loppuviimein kuitenkin hyvin joustava ja positiivinen persoonallisuus ja olen sopeutunut elämään näin ihan suhteellisen hyvin. En siis kovinkaan paljon kaipaa muuta. Mutta kun Tynkkynen puhui osattomuudesta (siitä, kun ei pääse mukaan risteilyille tai voi käydä elokuvissa), haavoittuvuudesta (mitä tehdä, jos silmälasit yhtäkkiä hajoaa?) ja häpeästä (kun e ole varaa ostaa juhlavaatteita serkun häihin ja kun joutuu pyytämään aina apua sukulaisilta tai ystäviltä)... Se osui johonkin arkaan paikkaan.
Sillä niin. Minä nimittäin todella pelkään sitä päivää, kun silmälasini hajoavat. Se merkitsee taloudellista katastrofia. Tai kannettava tietokoneeni hajoaa. Onneksi sentään on keksitty osamaksut tai en selviytyisi millään. Ja entä sitten huonekalujen hankkiminen? No, suurimman osan voi hankkia käytettynä tai Ikeasta osamaksulla. Mutta patjaa en mielelläni hanki käytettynä ja ne on JÄRJETTÖMÄN kalliita. Ja minä oon vielä tosi herkkä ja tarvin todella hyvän patjan. No, en voi tällä hetkellä unelmoidakaan uusista patjoista, joten nukun tällä ihanalla kissan kusemalla patjalla hamaan tulevaisuuteen. Se kun sentään TUNTUU hyvältä nukkuessa, vaikka onkin pissattu täyteen... Jos ostaisin jonkun halvan patjan tilalle, ei minua paljon pissaton alusta ilahduta, jos en nuku hyvin.
Onneksi minä myös olen tällainen hippihyypiö ja voin pukeutua pelkkiin kirppisvaatteisiin. Tai kaipa nykyään kirppiksiltä saa millaisia vaatteita tahansa. Eli pukeutuminen on mahdollista hoitaa edullisesti. Osittain. Minun kokoa olevia naisten kenkiä ei juurikaan ole missään. Kumisaappaani hajosi pari vuotta sitten eikä oo ollut varaa ostaa uusia. Eikä selkäreppua. Tai kai sitä joku ruma repunrotjake olisi mahdollista löytää jostain puoli-ilmaiseksi, mutta...
Rahat menee lähinnä vuokraan ja laskuihin ja ruokaan. Siinä se. Onneksi oon sellanen ihminen, etten ees paljon muuta tarvitse. Nyt on ollut jonkinlainen tarve uudistaa pukeutumistyyliä, ja oon tilannut nettikirppiksiltä vaatteita ja voipi olla, että kuolen sen takia nälkään tässä kuussa.
Tarvisin myös polkupyörän enkä käsitä, millä rahalla sen ostan.
Mutta niin. Olen ollut näin köyhä jo kohta 15 vuotta ja ei se minua niin hirveästi haittaa. Olisi toki hienoa, jos voisi ostaa kumisaappaat, repun, polkupyörän tai muuta mitä TARVITSEE ilman, että sen seurauksena rahat ei sitten riitä ruokaan. Mutta. No jaa. Ei se minun ONNELLISUUS niistä kumisaappaista ole kiinni.
Onneksi en oo kovin ekstrovertti vaan tällanen kotona viihtyvä kirjatoukka. Eli en ole kovin innokas matkustelija tai muutenkaan en kaipaa kauheasti kodin ulkopuolista aktiviteettia. Suoraan sanottuna en haluaisi kovinkaan paljon suurempia tuloja. Koska en vilpittömästi tarvitse juuri mitään enempää. En esimerkiksi ole tippaakaan kiinnostunut omakotitalossa asumisesta. Tai oikeastaan edes asunnon ostamisesta. En ole viehättynyt velan ottamisen ajatuksesta. En myöskään halua autoa. Enkä isoa kotia, oli se sitten mikä asumismuoto tahansa. Enkä jaksa kauheasti matkustella, VAIKKA olisi rahaa. Vaatteisiin voisin käyttää nykyistä enemmän rahaa. Olisi ihan kivaa, jos voisi shoppailla kivoja kenkiä ja vaatteita ja luoda oman tyylinsä vapaammin. Lähinnä siis, että olisi esimerkiksi rahaa ostaa uusia rintaliivejä ja kenkiä tarpeen mukaan. Ja ruokaan saisin kyllä rahaa meneen enemmänkin. Mutta sepä se. Kun OIKEASTI ne ASIAT, joita rahalla saa, ei tuo sitä onnellisuutta. Ei ne lisävaatteet ja muut lisää onnellisuutta. Pikemminkin pelkään, et jos ois enemmän "löysää rahaa", alkaisi multa mennä enemmän energiaa, ajatuksia ja aikaa SHOPPAILEMISEN ja OSTAMISEN ja HALUAMISEN kaltaisiin toimintoihin. Siksi en halua juurikaan tämän enempää rahaa. Olen onnellinen nyt ja koen, että raha voisi jopa vähentää sitä. Kun vaan olisi varaa ostaa se, mitä TARVITSEE, aina kun jotain tarvitsee.
Hyvin pitkälti kirjat, koti, mukava sänky, ihmissuhteet ja hyvä ruoka riittää mukavaan elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti