Orgasmit

utellaan nyt orgasmeista. Ihan vaan siksi, että I CAN ja sattuu huvittaan.

Minusta orgasmi on yliarvostettu asia. Voin toki puhua vain omasta puolestani eli en voi tai halua vähätellä muiden ihmisten kokemuksia. Minä en kuitenkaan pidä sitä erityisen kiinnostavana asiana. Siksi varmaan ei itsensä kanssa leikkiminenkään pahemmin huvita. Se on vaa sellanen fyysinen tuntemus, PUFF, ja that's it. Toki se on luokiteltavissa miellyttäväksi tuntemukseksi, mutta ei se nyt niin suunnattoman mielenkiintoista ole.

Seksissä on hauskaa ihan muut asiat. Eli KIIHOTTUMINEN. Se on se hauskin osuus. Toki sitä itsensä kanssa leikkiessä kiihottuu fyysisesti jollain tavalla, mutta puhun nyt sellasesta valtavasta kiihottumisesta, joka valitettavasti lienee mahdollista vain UUDEN ja JÄNNITTÄVÄN ihmisen kanssa... Se on NIIIIIIIN kivaa. Kun kaikki on JÄNNÄÄ ja superhauskaa ja superkiihottavaa. Sillon, kun meinaa pökertyä siitä, jos toinen vaan hipasee. Eli tämä kestää sen alkuhuuman ajan ja sitten se alkaa valua ankeaksi.

Eli varmaankin myös tästä syystä seksi lakkaa kiinnostamasta pitkässä suhteessa, koska sitten se muuttuu vain tylsäksi YHTEISITSETYYDYTYKSEKSI ja kun itsetyydytys on minusta tylsää, pelkää orgasmin tavoittelua, niin seksi muuttuu tylsäksi.

Tiedä sitten, miten asiaan vaikuttaa se, etten ole vielä rakastanut ketään ja en ole harrastanut siis ilmeisesti RAKASTELEMISTA vaan se on aina perustunut HIMOLLE ja sitten se tyssähtää. En tiiä, mitä sit voi tapahtua, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. En tiiä sitäkään, kykenenkö rakastaan ketään. Vielä ei ole sellasta ollut havattavissa. Mut voi olla, et olen ollut liian sekasin itseni (erityisesti se, etten oo kuunnellut itteeni ja tunteitani tarpeeksi) kanssa kyetäkseni sellaseen.
Orgasmi on yliarvostettu asia - sillä viittaan siis siihen, että minusta se EI ole paras osuus seksissä. Se on oikeastaan puoli yhdentekevä osuus. Sinänsä tarpeellinen, että sitten se "paine" lakkaa ja voi rauhottua, muuten minä varmaan en lakkaa ollenkaa halumasta lisää ja teen kaikki hulluiksi :D. Ylipäätään rasittaa se koko typerä orgasmin JAHTAAMINEN seksissä. En esim. kykene nauttiin siitä, jos joku tekee minulle jotain hauskaa suulla tai jollain, koska siitä tulee vaan sellanen olo, et "Ahaa, toi YRITTÄÄ nyt saada mulle orgasmin" eli tunnen, että multa ODOTETAAN nyt jotain ja sitten se menee aivan vituroilleen koko homma.

Plaap. Mutta siksi haluaisin opetella tantraa. Siinä ideana on tehdä MATKASTA päämäärä. Orgasmi EI ole päämäärä, vaan siinä nautitaan läheisyydestä, yhteydestä ja kosketuksista ihan vaan niitten itsensä vuoksi. Ja se korostaa rakkaudellista yhteyttä ihmisten välillä, ettei se oo vaa sellasta hirveetä suorittamista.

Tantraa. Se vois olla mun juttu. Etenkin sit jos suhde kestää pitempään. Erkkikään jaksa sitä tympeää orgasmijahtia: "Jos painan tästä ja tästä napista, ja vedän tuosta vivusta niin saan aikaan toivotun reaktion". TYLSÄÄÄÄÄ. Vihaan suorituskeskeisyyttä.

Mut eipä minua ois huvittanu mikään tantra ainakaan viime suhteessa, koska se rakkaus puuttu ja minua kammotti ne tantraharjoitukset, siis ajatus niistä sillon (niistä oli hiukan puhetta). En HALUNNUT sellasta yhteyttä sen ihmisen kaa... Et tuijotellaan toisiamme ja hengitetään samaan tahtiin (yksi perusharjoitus). Iuh. Ei. En halunnut sitä emotionaalisesti lähelle (HYVÄ perusta suhteelle). Mut ehkä sit jonkun kaa joskus. Kun opin rehellisesti kohtaan tunteeni ja ottaan ne huomioon enkä vaan yritä miellyttää muita ihmisiä.

Kieltäydyn harrastamasta enää orgasmijahtia. Voin tehä niitä toiselle, mut minua ei kiinnosta jahti. Halun keskittyä muihin asioihin.

Loppu.